Urakka valmis

Vuosi sitten kesäkuussa aloimme selvitellä Villa Iiriksen katon maalausta. Monien vaiheiden jälkeen urakkasopimus tehtiin Kattomestarit -yrityksen kanssa maaliskuun lopulla. Johtaja Perttu Hanhivaaran asiantunteva  arviointikäynti vakuutti meidät.

Pihakoivut talon vierustalta tulivat tiensä päähän ja Metsäpalvelu Ilmo Kangas teki siistiä jälkeä. Siitä se H -hetken odotus alkoi...

Toukokuun viimeinen maanantai valkeni poutaisena. Pihaan kurvasivat Kattomestarit Jarmo Hummastenniemi ja Timo Vepsäläinen. Hetken tuumailtuamme urakka alkoi. He virittelivät tikkaat asemiin ja painepesurit valmiiksi. 

Työnjaon jälkeen Timo puki ylleen turvavaljaat. Kavuttuaan talon harjalle hän kiinnitti köyden savupiippuun ja Jarmo testasi alalappeeseen pesurin tehoa. Hyvältä vaikutti!

Aurinkoinen sää siivitti työtä. Vesi ja sähkö toimivat kuin unelma. Timo jynssäsi yläkaton ja Jarmo alalappeet. Mansardikatossamme oli noin 180 neliötä pestävää vanhaa, vankkaa peltiä.

Seuraavana työvaiheena oli paikkamaalaus siveltimellä saumakohtiin.

Korkeapaineruiskun säätö eilen aamusella.

Eilen aamulla alkoi varsinainen maalaus Tikkurilan Panssariakvalla, joka soveltuu erityisen hyvin tällaiseen vanhaan saumapeltikattoon. Tällä kertaa yläilmoissa keikkui Jarmo ruiskun ja pitkävartisen siveltimen kera. Työ eteni joutuisasti ja yhteistyö sujui saumattomasti. Ihailtavaa ammattitaitoa!

Samaan aikaan, kun yläkatto sai ensimmäistä maalikerrostaan, Timo kiipeili taitavasti jalkarännillä vedellen viimeisiä pohjamaalin vetoja. 

Viime viikon tiistain koleudessa miehet olivat asentaneet yläkuvassa näkyvät lumiesteet parvekkeen yläpuolelle ja kulkusillan savupiipun kupeeseen sekä kattotikkaat etelän puoleiselle lappeelle.

Tältä katto näytti itäsuunnasta katsottuna eilen illalla. Jännityksellä arvuuttelimme tämän päivän säätä. Kauniit valkeat nousutikkaat odottivat seinään nojaten asennusta. Ikäloput puiset rotiskot viskaistiin eilen takapihalle maakellarin viereen pilkottaviksi.

Pilvipoutainen sää suosi maalareita tänään tiistaina kesäkuun kolmantena päivänä. Toinen maalauskerta eteni niin joutuin, etten tajunnut edes kiirehtiä kuvaamaan. Puhdistin kaikessa rauhassa uunin luukkua ja haaveilin omiani, kunnes kuulin työn olevan jo valmistumaisillaan. 

Tikkaiden kiinnitys takaseinään jäi dokumentoimatta, mutta siellä ne tukevasti ovat paikoillaan. 

Olin niin ällikällä lyöty valmiista, upeasta katostamme, että unohdin tarjota eilen leipomaani rahkamurupiirakkaa ja kahvia remontin valmistumisen kunniaksi. Tervetuloa kahville Jarmo ja Timo, kun ajelette ohi johonkin päin Suomea uusiin urakoihin. 

Uudistuneesta katosta riemastuneena me jatkamme kunnostustöitä tontillamme. Maalipöniköitä siis avattiin, mutta minun omani ovat vielä toistaiseksi kiinni. Terassin aita sai valkoista Vinhaa pintaansa, keittiön lattia on miltei maalauskunnossa. Valmistelut vievät aina oman aikansa.

Kuvan ututunnelma kuvannee epäuskoista olotilaamme. 
Katto on kunnossa, viimeinkin. 

Kiitos Kattomestarit!

Kesäelämää

Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,

älä tietyssä asemassa olevaksi,

niin olet vapaa tällaisenakin 
kesäpäivänä istumaan

tavaratalon rappusille 
syömään jäätelötötteröä.

           -Helena Anhava-

Sain tämän runon lapsuudenystävältäni tammikuussa. Tänään se tuntui ajankohtaiselta, vaikka tavaratalosta ei ollut tietoakaan. Terassityömaalla jäätelötötterötauko tuli kuin tilauksesta. Nuhjuisen parrun päällä istuskelu ja sopivasti pehmennyt nougatjäätelö vohvelitötteröstä hyvässä seurassa piristi! 

Jeminan blogissa Matka maailmankaikkeuteen oli kiva bucket list, joka löytyy myös Maijalta linkkiä klikkaamalla. Näitä luettuani aloin pyöritellä mielessäni omia haaveitani kesälle. 

Lista on vielä nupulla näin kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Jäätelötötterö oli listallani ja se toteutui yllättäin nurkan takaa iloisen huhuilun kera. Voisiko kesäkuu paremmin alkaa...

Maalipönikkä poikineen odottaa sivelemistä sinne sun tänne. Huomenna tartun toimeen!

Aurinkoista kesäkuun ensimmäistä viikkoa! 

Sireenien aikaan, Tuija

Utuisen tunnelman tiistai

Kesän tuntu oli kadonnut aamun  tullen. Uskomaton muutos! Lintujen liverrys herätti siitä huolimatta puoli kuudelta. 

Lieko siinä syy utuiseen tunnelmaan, 

joka näkyy näissä Instagram -tilini iPhone -otoksissakin. 

Moni asia kodissamme on liikahtanut aimo askeleen eteenpäin viime viikon helteisten päivien innoittamana. 

Verannan muutos raikkaaksi kesähuoneeksi ilahduttaa. Kulku pikkukuistin kautta sisään on rauhoittanut tilan nautiskeluun. Pitkä aamiainen hiljaisuudessa on ihan parasta puhumattakaan kiireettömästä iltapalasta hyvän kirjan kera sohvan nurkassa kynttilän valossa.

Saunan terassin kaiteet valmistuivat oivallisesti ennen kaatosadetta. Lattialaudat odottavat pressun alla suojassa pääsyä paikoilleen. Taustalla näkyvä kesäkeittiön patio on samaan aikaan työn alla puhumattakaan lukemattomista muista askareista, joihin tartumme sopivan tilanteen tullen. 

Iso kivi vierähti sydämeltä, kun eilen aurinkoisena aamuna pihaan karautti Kattomestarit Hämeenlinnasta Villa Iiriksen kattoa kunnostamaan. Työn etenemisestä kerron myöhemmin lisää, kun sää sallii maalausvaiheen. Tänään hyistä säätä uhmaten katolle oli asennettu lumiesteet, kattotikkaat ja kulkusilta. 

Huiskulan valkeita pelargonioita sain kuin sainkin viime viikolla Kodin Terrasta Nokialta. Huomenna haen muutaman lisää kotiPrismamme kesäpihalta. Mustan mullan tuoksua ei voita mikään. Kukkien ruukuttaminen aurinkoisella pihamaalla on lempipuuhaani. 

Mustasilmäsusannan siemeniä, valkean lajikkeen, en ole löytänyt etsinnöistäni huolimatta. Niiden suhteen tulee välivuosi verannan ikkunoilla. 

Missä tunnelmissa sinä olet Ritvan päivänä? Sadeterveisin Tuija

Poutapilvi

          Kesä pääsi yllättämään. 
          Puff, yhtäkkiä ulkona oli helle.      
          Ukkosrintama kiersi ohitsemme tänä iltana.

Kesäpihalla kyltti Huiskulan Poutapilvi vei huomioni. Punalan ikkunan laatikossa ne tuovat kesämielen. Tosin huomasin vasta nyt, että ne ovat monivuotisia ja talvehtivat. Taidanpa siirtää ne kukkapenkkiin, jossa niillä on enemmän tilaa kasvaa.

Kesän tietää tulleen kotiimme, kun kaikki ovet ovat apposen auki pihalle ja pitsiverhot heiluvat vienossa tulen vireessä. Verannan lattia oli odottanut riittävän kauan muodonmuutosta. Siirsimme kaikki huonekalut ja tavarat pois urakan tieltä. Jynssättyäni jalkalistat ja lattian teippasin jalkalistat suojaan siniharmaalta sävyltä. Sitten saatoin aloittaa lattian maalauksen alkuperäiseen väriin. Jostain kumman syystä olimme maalanneet sen ruskeaksi, mikä ei enää tuntunut viehättävältä.

Ensimmäinen kerros on aina työläin, mutta innostava näky kannustaa työn vauhdikkaaseen etenemiseen. Hiki tuli ja Kreikka oli vääjäämättä mielessä, koska olosuhteet muistuttivat toissa kesän patikkaretkeä Samoksen auringon alla. 

Saunakin siirtyi kesäkauteen lauantaina, kun oven ikkuna pääsi taas näkyviin talvioven takaa. Tuossa on mukava peseytyä ilta-auringossa. Näkymä yläpihalle on rauhoittava. 

Valkoisten pelargonioiden metsästys jatkuu, koska valitettavan harva yksilö selvisi talven yli pikkukuistin viileydessä. 

Aurinkoinen tervehdys! Tuija

Morning has broken

Cat Stevensin Morning has broken lähtee soimaan tästä klikkaamalla.  

Suloisia sointuja sunnuntaihin!

Tuija

Kukanpäivän ajatuksia

Aikaisesta keväästä huolimatta

kasvihuoneessa on hiljaista

pihaterassilla kesäkeittiön kupeessa vieläkin hiljaisempaa

                                  Unelman takahytistä puhumattakaan.



Sääennuste lupaa kohennusta tilanteeseen. Aurinko tuo puhtia lukemattomiin puuhiimme. Yhdessä tekeminen on ilomme.

Terassityö edistyy, Unelma, uskollinen matkaveneemme, pääsee kotisatamaan liplattaville laineille ja sormeni nauttivat mustasta mullasta ja hehkeistä Huiskulan pelargonioista, joilla tuomme kesän salin ikkunoille samalla, kun tuplaikkunat asetellaan hellästi rapunaluskomeroon kesäsäilöön.

Uulan pellavaöljymaalin sävystä, kun pääsisimme yksimielisyyteen niin sitten ei muuta hyviä maalauskelejä, kiitos. Vaihtoehtoina ovat olki ja vanilja tai mieluimmin niiden välimuoto. Talon ulkomaalaus jäi nimittäin viime kesänä vaiheeseen osittain pähkimisemme tähden.

Kattoremontin alkua odotellen! Tuija

Juuret ja siivet

                           On vain kaksi kestävää perintöä,
                           jotka kannattaa antaa lapsilleen:
                           juuret ja siivet.

                                  – Hodding Carter -

Toukokuun toisen sunnuntain aamiaiskattaukselta löytyi näin söpösiä sydämenmuotoisia pikkutomaatteja. Ilahduin! Salaisuus on (minulle kerrottiin) spagetinpätkä sydämenä sydämelle. 

Tämä päivä herättää monenkirjavia ajatuksia menneestä ja tulevasta. 

Roadmap 

                                   Jotka tulevat suorinta tietä 
                                   saapuvat tyhjin taskuin. 
                                   Jotka ovat kolunneet kaikki polut, 
                                   tulevat säihkyvin silmin, 
                                   polvet ruvella, 
                                   outoja hedelmiä hauraassa säkissään. 
                                   Niin se ystäväni on, niin se on, 
                                   että eksymättä 
                                   et löydä perille. 

                                   Niin se todella on.

                                                        - Tommy Tabermann -

Parhaat päivänsä nähneet menomonot istutuksineen ja rehevät puutarhakuvat ovat viime kesäisen Mikkelin retken satoa Kenkäveron pappilan pihapiiristä. Siinä vaiheessa oma blogini oli vielä idulla. Kuvilla on valtaisa merkitys unelmieni toteuttamisessa. 

Jääkaapin ovesta löytyy postikorttikuviani vahvistamassa polkuani haluamaani suuntaan. Perheeni lahja, Canon SELPHY -valokuvatulostin, on mullistanut malttamattoman mielitekoni nähdä ripeästi mieluisimmat otokseni valmiina kuvina.

Opeteltavaa piisaa ja se, jos mikä on antoisaa. Kuvien vesileiman tekeminen on notkunut työlistalla pitkään. Sen aikakin tulee. 


Tarinat ja tunnelmat pyörivät alati ajatuksissani. Mieheni äiti kirjoitti vuosikymmenet päiväkirjaa ja kannusti minuakin siihen. Viime heinäkuussa Kirsti -mummin syntymäpäivänä laitoin alulle tämän "päiväkirjan". Tuolta pilvenreunalta hän tuuppii meitä oman tiemme kulkemiseen.

Kiitos äitini olen saanut kauniin luontoaiheisen etunimen, jonka otan käyttöön nyt täälläkin. Nimeni symbolisesta merkityksestä voit lukea kurkistamalla linkin taa. Elämänpuu -sormus vei meidät kesäajelulle helteiselle Kenkäveron pihalle. Vinkin sormuksesta löysin täältä. Ilonalle halaus!

                                Tuija, thuja, elämänpuu


Verson kuin ikivihanta puu, jonka oksiston suojissa on kypsynyt ja kasvanut yhtä sun toista inspiroivaa. Kevät on kasvun ja uudistumisen aikaa minulle, mitä sinulle?

                    Äitienpäivänä 11. toukokuuta 2014, Tuija

Silmuja

                                Alku, kasvu, kehitys, odotus, versot

Tänään ajatukseni yrittävät palata ajassa yhdeksän kuukautta taaksepäin. Millainen sää tuolloin oli? Mitä muuta tein kuin jännitin ensimmäisen blogijulkaisuni päästämistä maailmaan? Olisinpa ripustanut tuohon narulle ajatuksiani keikkumaan. Osa olisi kadonnut taivaan tuuliin, osa haalistunut, osa repaleisena sinnittelisi. 

Tuon illan jälkeen olen rohjennut jo yli 50 kertaa painaa Julkaise -nappia luotuani Koti meidän -tarinaan uuden sivun. Täältä löydät hippusia minusta ja meidän elämästämme.

Olen saanut iloa ja intoa elämääni kuvaamisesta, muokkaamisesta ja uusia, virkistäviä ajattelun aiheita. Koti meidän -blogi on alkanut talven aikana elää omaa elämäänsä. Uusia polkuja ja uomia on tupsahtanut eteen. 

Uusi elämänvaiheemme sai alkunsa noista suloisista, pienistä puukuutioista. Ensin syntyivät sukkapuikonpäät, seuraavaksi pyöröpuikonpidikkeet ja nyt uusimpana teline niille. Sen olen nimennyt laivaksi, koska se tuo mieleeni ikimuistoiset retkemme Längelmävedellä vanhalla matkaveneellämme. Kudin on siellä aina matkassa.

Alun perin tarkoitus oli, että me molemmat kirjoitamme tänne, mutta tällä hetkellä työnjako on nyt tällainen: Tuija kuvaa ja kirjoittaa, Lauri on tuotantopäällikkö verstaalla.  Koti meidän on me ja meidän yhteiset ajatuksemme, suunnitelmamme ja unelmamme.

Kirsikkapuun oksisto puskee yläpihalla silmuja ja odottaa malttamattomasti lämmintä tuulahdusta samoin kuin me. Keittiön ikkunalla talven sitkutellut chilipaprika voi hyvin huolettomaan hoitoon nähden ja kuivahtaneet punasipulit kasvattavat maukkaita varsia, jotka ovat minun herkkuani vastapaahdetun ruisleivän päällä. 

Alkuviikosta aurinko paistoi ja kuljeskelin omissa maailmoissani pitkin tiluksiamme tallentamassa keväisiä silmuja kuviksi. Maailman voi nähdä niin monin silmin. 

Millainen on Koti meidän? 

Sen päätät sinä itse omien kokemustesi ja ajatustesi suodattamana.

Kiitos käynnistä!