Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinteet. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiirastorstai-iltaa







Pienen pienenä tyttösenä elin kauan siinä luulossa, että kiirastorstain nimitys juontui äidin kiireisestä hääräilystä. Nyt tuota aikaa muistellessa tuntuu uskomattomalta äidin ahkeruus. Hän teki itse omin käsin alusta loppuun mämmin vaarin tekemiin tuohituokkosiin. Makuelämys oli vertaansa vailla, kun kyytipoikana oli kermaa. 

Pääsiäisen juhlaan kuului kananmunien maalaus ja rosolli. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli hellävaraista puuhaa. Nykyaikana teolliset tuotteet ovat ajaneet vanhan tavan ohi. Taiteilimme tulitikun lankoineen kuoren sisään ripustusta varten. Värikkäät pääsiäismunat toivat iloa kotiin pajunoksilla. 

Huomenna elvytän puhallusperinteen ja järjestän maalaussession tytärten kanssa. Samalla voin taltuttaa banaanilettuhimoni raikkailla marjoilla kuorrutettuna. 

Pitkäperjantaina ei tuollaisia iloja olisi saanut puuhailla isovanhempieni paheksumatta. Noinkohan se oli, mutta sellainen muistikuva minulle on jäänyt, ettei sopinut leikkiä, nauraa tai kyläillä 70 -luvun maalaiskylässä. Äitinikin huokaisi kerran kaupunkikodissamme kyläillessään, ettei ollut koskaan ennen kukkiin multia vaihtanut tuona perinteikkäänä päivänä. Mutta mukavaa meillä oli kädet ja kynnenaluset multaisina. 

Helmililjat pääsivät tänä vuonna kakkuvuokaan ja kulahtaneeseen teekuppiin tuomaan kaloritonta iloa. Perunanarsissien tuoksu on huumaava vanhassa Arabian kulhossa. Sellaisista aineksista rakentuu meidän pääsiäisemme. Yksinkertaisen rentouttavaa yhdessäoloa. Ulkoilua, saunomista, lautapelejä ja raukeita hetkiä kirjan kera. Auringon soisin pilkottavan edes jossakin vaiheessa. Eilispäiväinen lumipyry palautti valkean maiseman tähän pihapiiriin, jota Turusta tullut ällisteli. 

Kevät kurkistelee edelleen tuolla nurkan takana ja antaa odotuttaa itseään. No, paljastanpa, että teillä lukijoillakin on monenlaista mukavaa odotettavaa täältä suunnalta. Siitä sitten pala kerrallaan tuonnempana. 

                              Valoa ja iloa pääsiäisen aikaan! Tuija




lauantai 20. joulukuuta 2014

Pysähtynyt tunnelma



 Ikivanha tonttutaulu toivottelee tervetulleeksi pyykkituvalle paketoimispuuhiin. Kuvan tärähtänyt tunnelma kuvaa hyvin tämän päivän väsähtänyttä oloani. Onnellinen, mutta vähän sumea!




Onneksi joululoma alkoi tänään. Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja onhan meillä kahdella jo aikamoisesti kokemusta joulun valmisteluista, sillä vietimme ensimmäistä yhteistä jouluamme pikkuruisessa opiskelijaboksissa Hämeenlinnan Vuorikadulla 30 vuotta sitten. 

Sielläkin tuoksuivat piparkakut, aito kuusi ja hyasintit. Muistan elävästi, kun paukkupakkasessa kävimme soittamassa mäen päällä olleesta puhelinkopista vanhemmillemme hyvän joulun toivotukset kahdella markan kolikolla ja kävelimme keskustaan joulukirkkoon. Joulutorttuihin laitoimme täytteeksi omenapilttiä. Syytä siihen en muista, mutta hauskaa oli. Pienen kinkunkin paistoimme ja rosolli oli maukasta.

Yhteisten joulujemme myötä paketit tulivat tärkeiksi myös minulle. Antamisen ilo on suuri. Olen niin tykästynyt pakettien väkertämiseen, että mietin jopa Pakettipalvelu tmi perustamista. Hih, hih!

Pus och kram! tuikku


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Juuret ja siivet


                           On vain kaksi kestävää perintöä,
                           jotka kannattaa antaa lapsilleen:
                           juuret ja siivet.

                                  – Hodding Carter -










Toukokuun toisen sunnuntain aamiaiskattaukselta löytyi näin söpösiä sydämenmuotoisia pikkutomaatteja. Ilahduin! Salaisuus on (minulle kerrottiin) spagetinpätkä sydämenä sydämelle. 

Tämä päivä herättää monenkirjavia ajatuksia menneestä ja tulevasta. 



Roadmap 


                                   Jotka tulevat suorinta tietä 
                                   saapuvat tyhjin taskuin.
 
                                   Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
 
                                   tulevat säihkyvin silmin,
 
                                   polvet ruvella,
 
                                   outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
 
                                   Niin se ystäväni on, niin se on,
 
                                   että eksymättä
 
                                   et löydä perille.
 

                                   Niin se todella on.

                                                        - Tommy Tabermann -











Parhaat päivänsä nähneet menomonot istutuksineen ja rehevät puutarhakuvat ovat viime kesäisen Mikkelin retken satoa Kenkäveron pappilan pihapiiristä. Siinä vaiheessa oma blogini oli vielä idulla. Kuvilla on valtaisa merkitys unelmieni toteuttamisessa. 

Jääkaapin ovesta löytyy postikorttikuviani vahvistamassa polkuani haluamaani suuntaan. Perheeni lahja, Canon SELPHY -valokuvatulostin, on mullistanut malttamattoman mielitekoni nähdä ripeästi mieluisimmat otokseni valmiina kuvina.






Opeteltavaa piisaa ja se, jos mikä on antoisaa. Kuvien vesileiman tekeminen on notkunut työlistalla pitkään. Sen aikakin tulee. 


Tarinat ja tunnelmat pyörivät alati ajatuksissani. Mieheni äiti kirjoitti vuosikymmenet päiväkirjaa ja kannusti minuakin siihen. Viime heinäkuussa Kirsti -mummin syntymäpäivänä laitoin alulle tämän "päiväkirjan". Tuolta pilvenreunalta hän tuuppii meitä oman tiemme kulkemiseen.







Kiitos äitini olen saanut kauniin luontoaiheisen etunimen, jonka otan käyttöön nyt täälläkin. Nimeni symbolisesta merkityksestä voit lukea kurkistamalla linkin taa. Elämänpuu -sormus vei meidät kesäajelulle helteiselle Kenkäveron pihalle. Vinkin sormuksesta löysin täältä. Ilonalle halaus!






                                Tuija, thuja, elämänpuu


Verson kuin ikivihanta puu, jonka oksiston suojissa on kypsynyt ja kasvanut yhtä sun toista inspiroivaa. Kevät on kasvun ja uudistumisen aikaa minulle, mitä sinulle?








                    Äitienpäivänä 11. toukokuuta 2014, Tuija