Ompelurasiarakkautta

Blogiani vähänkään kauemmin seuranneelle ei tule yllätyksenä, että kädentaidot, puulajit ja niistä erityisesti tuija on lähellä sydäntämme sattuneesta syystä, joka sai alkunsa ensisilmäyksestä Kaustisilla Kalliopaviljongilla joskus kultaisella 80 -luvulla. Tarkkaan ottaen Tuija taisi tuolloin mullistaa yhden nuoren miehen elämänkulun ja myöhemmin olemme huomanneet, että sattumien summa voi olla enemmän kuin osiensa yhteenlaskettu tulos.

Elämässäkin on erilaisia lokeroita ja ulottuvuuksia, joihin tutustutaan pala kerrallaan. Tämä hurmaavista hurmaavin tuijapuinen ompelurasia sai inspiraationsa minun puolihuolimattomasta toteamuksesta, että tuollainen olisi ihana. Siis olihan minulla Jyskin musta halpisversio, joka toimi edelläkävijänä tälle perintökalleudelle. Säilön rakkaaseen rasiaani neulani, lankani ja sakseni sekä napeista kauneimmat, kunhan ehdin ne seuloa jäiseltä T-huoneeltani.

Rasia valmistui pala palalta talven pimeimpien kuukausien aikana. Sinnikästä sanoisin. @kotimeidan -instagram -tili kannattaa ottaa seurantaan, jos herää kiinnostus, miten tällainenkin ainutlaatuinen ihanuus syntyi taitajan käsissä. 

Edellisessä Helmiajatuksia -postauksessani on toisenlainen näkökulma luoviin ratkaisuihin vanhan huvilan vaalijoina. Kädentaidoilla ja kekseliäisyydellä on ollut keskeinen osa tarinassamme tämän antiikkisen hirsihuvilan kunnostamisessa meille mieleiseksi kodiksi, jossa sielu lepää maailman melskeiden keskellä. 

Aurinkoinen aamupäivä tässä tammikuisessa postauksessa vilahtavassa sänkykamarissamme sai hymyn huulille kurkussa tuntuneesta kaktuksesta huolimatta, kun käteeni ilmestyi harmaaseen paperiin kääräisty kirja nimeltään Idylli-Maaseutukoteja. Ahmaisin kirja tarinat oikopäätä ja sen jälkeen jatkoin vielä uinailua päästäkseni lomatunnelmiin. Päässä alkoi pyöriä oma taipaleemme tällä tontilla.

Maalaismaisemissa on meidänkin elonpolkumme saanut aivan uudenlaisia sävyjä verrattuna kaupunkikotiemme kokemuksiin. Villa Iiris herätti meissä tunteita sekä toimintaa, joista on kummunnut monenlaista ihanaa ja tottahan toki myös niitä synkempiäkin sävyjä. Päällimmäisenä koen kiitollisuutta appivanhemmilleni, jotka rohkenivat ryhtyä takaajiksi unelmamme toteuttamiseen ja omille vanhemmilleni avusta jäätyneiden putkien sulatuksessa ja vuotavan katon paikkuussa, puhumattakaan lukemattomista tunneista lastenlasten hoivaamisesta tilanteessa kuin tilanteessa. 

Juuret ja siivet -teemaa sivusin yhdeksän vuotta sitten äitienpäivän kirjoituksessani. Toivon sydämestäni, että tuijan versot ulottuvat perheemme pienimpiimmekin suojaavina ja omanlaisen elämän rakentamisen tukipilareina. Mummolassa luovuus kukkii!

Esikoislapsemme on nyt samanikäinen kuin me tänne muuttaessamme. Niin nuori, mutta samalla kypsä ja aikuinen. Onneksi me uskalsimme tuon ikäisinä kuunnella sydäntemme ääntä ja tehdä valintoja, jotka vaikuttivat meidän elämäämme monin tavoin avartaen ja rikastaen. 

Villa Iiris on antiikkinen hirsihuvila pihapiireineen. Laurin verstas Koti meidän sijaitsee kylätien varressa Punala -nimisessä rakennuksessa, jossa on aikoinaan pidetty kiertokouluakin. Paikkakunnalle muuttanut suurperhe asui sen suojissa 50 -luvun lopulla ja rippikoululaiset ovat siellä nukkuneet kerrossängyissä sekä saunatalon kamareissa, joista toinen oli vielä 60 -luvulla pakari. Siellä on varmasti leivottu tuolloin leipä jos toinenkin nälkäisten suiden ruokkimiseksi. 

Ihmekös tuo, että historian havinasta on siivilöitynyt inspiraatiota meidänkin taipaleellemme tässä kulttuurihistoriallisesti merkittävässä miljöössä. Elämäntapojen kirjo on rikkaus. Onni on jakaa samanlainen arvomaailma elämänkumppanin kanssa ja saada jättää merkkinsä tämän kiinteistön aikajanaan. Meillä on edessä 27. kesä tällä kylällä. Lista, mitä on saatu aikaan olisi pitkä ja tekemättömien töiden lista miltei samanmoinen, mutta riittävän hyvä on oiva tavoite. Tärkeää on säilyttää tasapaino aherruksen ja vapaa-ajan välillä. 

Juuri nyt on hengähdyshetken paikka. Kunhan kröhä ei ota ylivaltaa niin kaikki olisi ihan ok. Hyvää yötä, kauniita unia!

Tuijan päivän iltaterveisin, nimipäiväsankari

 

Loistava blogiyhteistyö - joululahjaideoista parhain!

                          
                            Onko Kirjosilta sinulle tuttu?

Tämän vuoden Kädentaidot -messuviikonvaihde alkoi minulla toisenlaisissa merkeissä kuin tavallisesti. Perjantaina hurautin junalla Helsinkiin ihmettelemään pääkaupungin menoa ja melskettä messuhulinan sijaan. 

Olen onnekas, kun on varsinainen Helmi keskustassa asustamassa. Kaupungissa oli kiva liikkua asiantuntijan kanssa. Paikasta toiseen siirtyi nopsaan joko jalkaisin tai ratikalla. 

Heti alkumetreillä tajusin unohtaneeni heijastimen (surkeanlaisen) kotiin. Onneksi sain lainata eteisen hyllyltä ylimääräistä turvakseni hämärille kulmille.

Paluumatkalla mietiskelin sunnuntain Kädentaidot -messuja ja päätin mennä tapaamaan Kirjosillan Johannaa. Ehdotin hänelle blogiyhteistyötä ja hän innostui kovasti asiasta, mistä olen erittäin iloinen. 

Heijastimet & Heijastavat tuotteet: Turvaa pimeään, tuiketta tielle!

Voimakkaasti näkyvät Kirjosillan heijastinrannekkeet ovat Suomessa Työterveyslaitoksella tyyppitarkastettuja ja ne ovat siten virallisia CE-merkittyjä heijastimia. Rannekeet täyttävät jalankulkijaheijastimia koskevan standardin EN 13356 vaatimukset. Näillä erotut!

https://www.kirjosilta.fi/5

Tähän päivään asti olin onnekas tyylikkään, kirjotun heijastimen omistaja. Nyt taisi käydä niin, että tuo ihana koruni keikkuu jonkun muun käsivarrella. Riisuin Ideaparkissa takin yltäni vauhdilla tuskastuttuani kuumuuteen ja siinä se sitten tapahtui, kai. Kotimatkalla autossa hoksasin, että Käskimallus oli tipotiessään. Toivon, että se loistaa löytäjälleen yhtä paljon hyvää mieltä kuin se minulle toi tämän kuukauden aikana, josta tosin reilu viikko on kulunut vuoteenomana kuumeen kourissa. Seuraavaksi taidan lisätä joulupukin pikakirjeeseen heijastavan Välkky-Veskan, joka pysynee paremmin vauhdissani mukana. 

Kirjosillan laajaan tuotevalikoimaan pääset tästä: https://www.kirjosilta.fi/tuotteet.html Vielä ehdit hankkia turvaa tuovan joululahjan ihmiselle, josta välität. 
Kipin kapin ostoksille: https://www.kirjosilta.fi/tuotteet.html?id=14/! Tarjolla on myös lahjakortti.


Ihailen Kirjosillan -yrityksen hallittua kokonaisuutta. Tuotteiden tarinat ovat puhuttelevia ja yhdistävät hienosti nykyajan ja vanhat perinteet. Tutustu ihmeessä tähän valkeakoskelaiseen käsityöyritykseen, jonka hurmaavat kastemekot kiinnittivät huomioni jo vuosia sitten Kädentaidot -messuilla. 

  Veska-Välke kiinnitetään neppareilla laukun hihnaan. Valovoimainen heijastin on uskomattoman tehokas.
Kirjosillan tuotteet ovat huolella tehtyä kotimaista työtä. Heijastinkangas on teknisiltä ominaisuuksiltaan erinomaista.

Huikeaa!

Jos kiinnostuksesi heräsi niin juuri luin Kirjosillan sivulta, että tiistaihin 19.12. kello 20 mennessä tehdyt tilaukset ehtivät keskiviikon postiin, jonka Posti on luvannut toimittaa perille jouluaatoksi!

Loistavia joulun valmisteluja kaikille lukijoilleni ja 
erityiskiitos yhteistyöstä Johanna! 

Joulumielellä, Tuija

Tilkkutäkki

villaiirisphotography 2014

         

               Sataa, sataa ropisee, pilipili pom!

*****************************************************

Uskomatonta, mutta totta, naputtelen sadatta blogipäivitystäni tänään tiistaina 11.11. ja toivon saavani tämän matkaan teille lukijoille ennen iltayhtätoista. Onnea ja iloa, sata kiloa!

Vajaassa puolessatoista vuodessa elämäni on ollut muutoksen pyörteissä. Uudistus on ollut lähinnä henkinen, mutta uskon toivotun uuden askeleen tuoneen myös ulkoiseen olemukseeni seesteisyyttä ja hymyn häivän usein kasvoilleni. 

Kommenttilaatikon kilahdukset ovat yhtä iloisia asioita kuin lapsuudessa posteljoonin tuomat kirjeet serkkutytöltä. Uuden oppiminen on hauskaa ja uusien ystävien löytäminen mahtavaa. Koti meidän -blogin avulla olen kohdannut huiman määrän hengenheimolaisia ja puhumattakaan siitä vuolaasta inspiraation virrasta, josta ammemman iloa ja jaksamista arkeeni. Olen kuullut myös, että blogini on tuottanut iloa  ja hyvää mieltä alati kasvavalle lukijajoukolleni. Erityisen ilahduttavaa on ollut saada rohkaisevaa palautetta kuvistani. Kiitos Aino, Elina, Hanna, Heikki, Kirsi, Maikku, Minnukka, Päivi, Risto, Suvi, Outi, Virpi ... muutamia mainitakseni! 

Minulla on onni kuulua sukuun, jossa on monia eri alan taitajia muusikoista kuvataiteilijoihin sekä käsityön taitajiin.  Muistan elävästi, kun eräs tädeistäni joskus muinoin totesi, että hänkin maalaa, mutta verantaa. Vaarini kutoi sukkaa ja nikkaroi toiveestani maailman ihanimman puunuken koivuhalosta verstaallaan ja taisi siinä ohessa paistaa vielä herkullisia vohveleita. Mummulassa verstaan vintillä meillä serkuksilla oli mieleen painuvat kotileikit nukkeinemme. 

Luovuuttaan voi toteuttaa monelle tavalla riippuen elämäntilanteesta ja tarpeista. Jossakin vaiheessa muistan kärvistelleeni olotilassa, jossa koin luovuuteni olleen tukossa ja lukossa. Heittäytymällä tuntemattomaan avautui uusia näkökulmia ja maisemia. 

Koti meidän -toiminimeä hauduttelimme pitkään ja hartaasti kuin ohrauunipuuroa. Tämä kaikki on opettanut, että kaikella on aikansa ja paikkansa aivan kuin useimmilla tapahtumilla on tarkoituksensa. Iän myötä sitä tulee itselleen armollisemmaksi ja kärsivällisyys hioo pahimmat särmät niin, että arjen pienet ilot tuntuvat suurenmoisilta tähtihetkiltä. Elämä ei ole yhtään pöllömpää, kun sen oikein oivaltaa. 

villaiirisphotography 2014

Suomen Kädentaidot -messutapahtuma lähenee vauhdilla. Näyttelyaluetta rakennetaan jo kiireen vilkkaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Vieläkään me emme ole messuilla omalla osastolla, mutta vielä jonakin päivänä sen haaveen toteutamme. Tälläkin kertaa Kerän osastolta C426 löytyy puikonpidikkeitämme ja paljon ihanaakin ihanampia lankoja. Kirjoittelen teille messuterveisiäni viikonvaihteessa. 

Kiitos te kaikki ruudun siellä puolella! Tätäkin postausta tekiessäni opin uusia kikkoja. Padillani tein kuvakollaaseistani tilkkutyön ja liitin ne tekstin lomaan. Pieniä, mutta ah niin innostavia oivalluksia! Instagramista löydät värillisen testailuni tuloksen, joka on ihka-aidon täkin sukulainen. Leikki pitää mielen virkeänä!

Hymyillään, kun tavataan! Tuija