Isänpäivämietteitä

Yläkuvan kaksikko kesällä Manolateksessa.

Alakuvassa Kefaloniassa kuusi vuotta aiemmin. 

Jippiajei!

Sitä ennen, tällä välillä ja tämän jälkeen olemme monta kokemusta rikkaampia. 

Elämä on monenkirjavaa.

Photogeeninen mies tässä talossa on monipuolinen taitaja. Krista Keltasen ikuistama keinussa kitaraa näppäilevä versio on harvinainen näky.

Karjalaisista juuristako peräisin tarmokkuus ja aikaansaava toimeliaisuus, jolle en vertaista ole tavannut. Jos alkaisin listata, mitä kaikkea nuo taitavat kädet ovat tässä kiinteistössä rakentaneet, remontoineet, korjanneet, maalanneet ja ahertaneet niin listasta tulisi pitkääkin pidempi. 

Pienenä keskimmäinen tyttäremme oli sitä mieltä, että kyllä isä osaa tehdä vaikka pienikokoisen lasten wc -pöntön. Ihastus sellaiseen Yyterin leirintäalueella on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. 

Vanhin aikoo kotiin tullessaan tehdä sipulilaudan verstaalla. Yhteinen puuhaaminen on meidän perheelle ominainen tapa viettää aikaa yhdessä. Oikeastaan kaikki asiat mietitään ensin siitä näkökulmasta, että voisiko tehdä itse. 

Sauna on Laurin suunnittelun helmi, jonka aikaansaaminen työllisti myös isoisän. Polvet siinä meni ruville ja lapsille jäi parhaiten mieleen betoniauto pihassa. Voi, sitä onnenpäivää, kun pääsimme saunomaan. 

Instagramissa voit seurata, mitä Punalan verstaalla tapahtuu. Mottona on tehdä sitä, mistä tulee hyvä olo. Minä leivoin rahkapullia päivänsankarille. Talon täytti huumaava tuoksu. 

Voimaannuttavaa eloa itse kullekin! Tuija

Odottavan aika on pitkä

Sanoitta paras.
Tammikuu lopuillaan. 
Hyvä niin.

Sunnuntai-illan ajatuskin, Tuija

Korurasia

Te lukijat, jotka seuraatte Koti meidän -tapahtumia joko Facebookissa tai Instagramissa tiedättekin jo, mitä sain lahjaksi tuossa yhtenä iltana. Tottahan toki tiesin, että rasioita on kaikenlaisen muun ohessa tekeillä, mutta ikioma Tuija -rasiani pääsi kuitenkin yllättämään minut täydellisesti. 

Tuijan puuaines on pehmeää, aromaattista ja hyvin lahonkestävää. Toivottavasti minusta inspiraation tuoneena ihmisenä löytyy samoja ominaisuuksia. Tuijat on sypressikasveihin kuuluva havupuusuku. Pehmeä puu on helppoa työstettävää, mutta samalla myös kolhuille altis. 

Iltapäivällä pakkasin koppaani hellästi asetellen uusimman rasiani, pyöröpuikonpäiden telineen ja jo vuosia sitten saamani puikkorasian, jossa säilytän sukkapuikkojani ja isoimmat virkkuukoukkuni. Pihalla pilkisti vielä sopivasti päivän valo ja kirpeä tuulenhenkäys ennusti äskettäin alkanutta lumisadetta, joka hiljalleen leijailee peittämään vihreyden alleen. 

Kamera kaulassa keikkuen asettelin kuvauskohteeni sammalmättäille kohmeisin sormin. Räpsin liudan kuvia, joista illemmalla sisällä kodin lämpimässä valikoin tietokoneen isolta näytöltä sopivimmat tähän tarkoitukseen.

Ikivanhan kiviaidanteen punertuneet lehdet olivat oiva tausta. Pihapiirin kasvit vaikuttivat valmiilta ottamaan talven vastaan. Minäkin vähitellen. 

Uusi lumilapio voisi auttaa asiassa. Jo viime talvena ihastuin Fiskarsin isoon lumilapioon, joka taisi ollakin lumentyönnin, kun tarkemmin muistelen. Sillä saisi oivallisesti parvekkeen puhtaaksi lumimyräkän jäljiltä. 

Kuvaussessioni jatkui sisällä pehmeän villaneuleen suojissa. Korurasia kätkee sisälleen minulle tärkeitä muistoja matkamme varrelta. Näihin en ole tarvinnut suuria seteleitä, eikä Laurikaan sen puoleen. Minusta ei saa tekemälläkään timantti-ihmistä. Nämä edustavat tunnelmia, mielentiloja ja muistoja, joihin saan kosketuksen laittamalla sormuksen sormeeni, pujottamalla riipuksen kaulaani tai vain kurkistalla rasiaan mieleeni palaa monia hyviä hetkiä yhteiseltä taipaleeltamme. Luovuutemme taivaltaa käsi kädessä.

Valkeisiin kiviin on talletettuna Kreikan auringon lempeys. 

Kuvien riipuksen on tehnyt taiteilija Alek Lindus, joka työskentelee Manolateksen vuoristokylässä Samoksen saaren pohjoispuolella. Jos suuntaat kyseiselle saarelle niin tuo kylä puoteineen, jos mikä on käynninarvoinen Loukas Tavernaa unohtamatta.

                                                      Kiitos Lauri!
                                        <3 Tuija
                                        

                   

Perjantaipaloja

Puolivalmiita tammisia sukkapuikon pidikkeitä bambutarjottimella.

Vaahterarasia jalavakannella ja jalavarasia raitakannella sekä Saarni -puikonpidikkeet.

Pyöröpuikonpäät saarnea ja tuijaa sekä saarnirasia jalavakannella.

Verstaalla on saha laulanut ja tekijäkin varmasti monta kertaa. Kitaralla ja soittojakkaralla on yhtä tärkeä rooli kuin toimivilla työvälineillä, joilla syntyy kauniita puuesineitä näppärin sormin.

Lokerojen kätköistä saattaa löytyä pala tummaa suklaata. 

Maistuis varmaan sullekin. 

Makoisaa viikonvaihdetta!

Terveisin Koti meidän tmi