Talvinen olotila

Blogeissani kuvat ovat tärkeässä roolissa ja sama pätee tiiviisti seuraamiini postauksiin. Instagramin kuvavirrasta poimin otoksia, jotka saavat sydämeni läikähtämään. Lehtikuvia luen tarkemmin kuin tekstejä. Tutkin, mistä kuva muodostuu ja mikä siinä on kiintoisaa. Kenellekään blogiani jo pidempään seuranneelle tämä tieto ei varmaankaan tule yllätyksenä. Linkitykseni liittyvät jonkin mutkan kautta aiheeseeni. Klikkaa auki niin selviää, miksi ne tein.

En ole unohtanut vuosi sitten saamaani huomionosoitusta. Vuosi on vain ollut täynnä tapahtumaa ja nyt yhtäkkiä elämässä olisi tilaa vaikka mille mukavalle. Valitettavasti en oikein ole osannut tarttua elämäni tilaisuuteen. Vielä!

Talviaikaan siirtyminen herätti minussa halun käpertyä tuonne sänkyyn lämpimän täkin suojiin. Voisin herätä taas kevättalvella kuin karhu. Säätiedotus lupailee ylihuomiseksi näille main auringon pilkahduksia. Toivottavasti se pitää paikkansa. 

Villa Iiriksen Joulu -blogiani virittelin alkuun joulun aikaan 2016 ja nyt uudistusideat hautuvat mielen syövereissä. Joulumme on täynnä traditioita, joista osasta pidetään kiinni ja osa joutaa unholaan. Tärkeimmät hetket on tallennettu sydämiin ja sieltähän ne odotukset joulunviettotapoihin kumpuavat. 

Kolkutteleeko joulu jo sinun ajatuksissasi? 

                                        Kauniita unia! Tuija

Valoiloa marraskuuhun

Sade tuli ja piiskasi luminietokset lätäköiksi. Aamukävelyllä sää oli raikas ja hapekas. Kuusikatselmus oli kiva tehdä leudolla kelillä varsinkin, kun itse seisoin tumput suorana löydettyämme mieluisat kuuset ja toinen teki raskaan työn. Yhteistyötä tässä puuhassa tarvitaan ja senhän me osaamme. Urakan jälkeen oli mukava syödä puuhellalla hautunutta kalasoppaa hapankorppujen kera.

Portaan pieleen tehdyt valmiit kolot toimivat erinomaisesti kiilojen kera. Viritettyämme valot en malttanutkaan sammuttaa niitä, koska niin ihanasti ne toivat valoa säkkipimeälle pihamaalle.


Joko teillä on valoja aseteltu paikoilleen? Taas on mielessäni pari uutta valoisaa ajatusta, joiden toteutus toisi iloa myös naapurustoon.

Viikko ensimmäiseen adventtiin! Iloisin terveisin Tuija

Loistavaa lauantaita

Innosol Rondo 

Villa Iiriksen marraskuisiin aamuihin syttyi tällä viikolla aurinko. Pitkään hankintaa on harkittu ja pohdittu. Uskomaton tuo valon määrä ja teho! Kirkasvalolamppu herätti minut talviunesta.

Kuvittelua vai totta, mutta olen "aurinkoisista" päivän aloituksista ollut selkeästi virkistynyt. Onko sinulla kokemusta kirkasvalolampusta? Miten se on vaikuttanut sinun olotilaasi? 

Kokkailu ja puuhailu keittiön kirkkaudessa on nyt ihan kuin eri planeetalta. Ilmankos siellä tänään puuhellalla paistui herkullisia banaanilettuja aamiaiselle. Kullankeltaiset rapeudet sulavat suussa. Reseptejä niihin on internet pullollaan. Suosittelen kehittelemään oman sovelluksesi ja sitten vain herkuttelemisiin!

Banaaniletut a'la Iiris

Alli viittä vaille 18 v.

Ikäneitomme Alli viihtyy valon vieressä loikoilemassa. Ilme on vähän mutru, kun kysyin, onko sinulla lupa olla keskellä keittiön pöytää. 

Taitaakin olla niin, että kotimme värimaailma on löytynyt pöydälle kellahtaneen kissamme turkista. Eikös siltä vaikuta?

Lauantai-ilta on kääntymässä jo oikeasti illaksi, vaikka jo viidestä asti on tuntunut siltä, että kohta voisi mennä saunaan ja sen jälkeen nukkumaan. 

Vielä saan odottaa tovin saunan lauteille pääsyä. Sitä ennen ehdin laittaa alulle villasukat Taika -langasta, jonka sävyt hurmasivat minut torstai-illan kauppamatkalla. 

Leppoisan lauantai-illan toivotus! Tuija

Korurasia

Te lukijat, jotka seuraatte Koti meidän -tapahtumia joko Facebookissa tai Instagramissa tiedättekin jo, mitä sain lahjaksi tuossa yhtenä iltana. Tottahan toki tiesin, että rasioita on kaikenlaisen muun ohessa tekeillä, mutta ikioma Tuija -rasiani pääsi kuitenkin yllättämään minut täydellisesti. 

Tuijan puuaines on pehmeää, aromaattista ja hyvin lahonkestävää. Toivottavasti minusta inspiraation tuoneena ihmisenä löytyy samoja ominaisuuksia. Tuijat on sypressikasveihin kuuluva havupuusuku. Pehmeä puu on helppoa työstettävää, mutta samalla myös kolhuille altis. 

Iltapäivällä pakkasin koppaani hellästi asetellen uusimman rasiani, pyöröpuikonpäiden telineen ja jo vuosia sitten saamani puikkorasian, jossa säilytän sukkapuikkojani ja isoimmat virkkuukoukkuni. Pihalla pilkisti vielä sopivasti päivän valo ja kirpeä tuulenhenkäys ennusti äskettäin alkanutta lumisadetta, joka hiljalleen leijailee peittämään vihreyden alleen. 

Kamera kaulassa keikkuen asettelin kuvauskohteeni sammalmättäille kohmeisin sormin. Räpsin liudan kuvia, joista illemmalla sisällä kodin lämpimässä valikoin tietokoneen isolta näytöltä sopivimmat tähän tarkoitukseen.

Ikivanhan kiviaidanteen punertuneet lehdet olivat oiva tausta. Pihapiirin kasvit vaikuttivat valmiilta ottamaan talven vastaan. Minäkin vähitellen. 

Uusi lumilapio voisi auttaa asiassa. Jo viime talvena ihastuin Fiskarsin isoon lumilapioon, joka taisi ollakin lumentyönnin, kun tarkemmin muistelen. Sillä saisi oivallisesti parvekkeen puhtaaksi lumimyräkän jäljiltä. 

Kuvaussessioni jatkui sisällä pehmeän villaneuleen suojissa. Korurasia kätkee sisälleen minulle tärkeitä muistoja matkamme varrelta. Näihin en ole tarvinnut suuria seteleitä, eikä Laurikaan sen puoleen. Minusta ei saa tekemälläkään timantti-ihmistä. Nämä edustavat tunnelmia, mielentiloja ja muistoja, joihin saan kosketuksen laittamalla sormuksen sormeeni, pujottamalla riipuksen kaulaani tai vain kurkistalla rasiaan mieleeni palaa monia hyviä hetkiä yhteiseltä taipaleeltamme. Luovuutemme taivaltaa käsi kädessä.

Valkeisiin kiviin on talletettuna Kreikan auringon lempeys. 

Kuvien riipuksen on tehnyt taiteilija Alek Lindus, joka työskentelee Manolateksen vuoristokylässä Samoksen saaren pohjoispuolella. Jos suuntaat kyseiselle saarelle niin tuo kylä puoteineen, jos mikä on käynninarvoinen Loukas Tavernaa unohtamatta.

                                                      Kiitos Lauri!
                                        <3 Tuija