Kynttilänpäivän iltaa

                    Kynttilänpäivä on kaunis sana. 

                                        Huomenna alkaa jo helmikuu. 

                                        Nyt oli oivallinen hetki ottaa 

                                         parvekkeen valoketju talteen.

Pitkästä aikaa jaksoin olla jalkeilla koko päivän. Ulkoilu maistui makoisalta, vaikka aamuisen säätiedotuksen lupaama auringonpilkahdus jäikin jonnekin taivaanrannan kaukaisuuteen. 

Hyvinvointioppaat neuvovat heittäytymään leikkiin kuin lapsi. Niin tein! Tervehtymisen merkiksi koin tuon innostuksen, jonka valtaan jouduin kesken aamiaispuuhien. 

Mummin perintökynttilänjalat ja talvesta selvinnyt muratti asetelmaan salin lautalattialle ja kameran kanssa zoomailua. Täytyihän siinä tehdä kokeiluja ja kirjottu liina pääsi tuomaan kesän enteitä.

Viheliäinen tauti herätti minussa aivan tolkuttoman kesän kaipuun. Muistan kyllä tilanteen olleen sama vuosi sitten ja varmaan aika monasti aiempinakin vuosina. 

Lopuksi vielä tämä fonteilla leikittely. Miltä vaikuttaa? IMacin näytöllä oikein kivalta, mutta miten lie muilla laitteilla...

Valoisan helmikuun toivotuksin Tuija

Kevättalvinen päivä

Isolla tiellä auringon sulattamat purot roiskuivat iloisesti pitkin piennarta kurvaillessani tiistai-iltapäivän auringossa. Lämmittävät säteet toivat hyvän mielen. Illemmalla punertava päivän kajo hämärtyvällä pellolla maalasi maiseman satumaiseksi. Kylätiellä oli juuri sopivan liukas potkuttelukeli. Alamäessä oli kyllä paras vähän jarrutella, vaikka vauhdin huumaa oli miltei mahdotonta vastustaa.

Ystävänpäiväviikko on jo kohta puolivälissä. Tähän on jo nyt kuulunut satuja, realismia, unelmia, ratkeamisia, kohtaamisia, iloa, jännitystä, jääkarhu ja sifonkia. Styrox -laukku vielä niin kaikki alkaa olla mallillaan. 

Kiitollisena ystävistä! Tuija

Korvapuolikulho

Saanko esitellä: Korvapuolikulho. Tämä söpöläinen pääsi estradille myös vuosi sitten joululomalla, jolloin istutin siihen jouluruusun. Tänä vuonna näin jossakin selailemassani lehdessä kivan kuvan ruukkuun istutetusta kuusesta ja niinpä tämä pienokainen pääsi kosteaan multaan nypättyäni sen pelikentän laidasta juurineen. Pinnalle asettelin kerroksen rahkasammalta. Lopuksi nappasin etupihan kukkapenkistä sinne unohtuneet metallihenkarista vääntämäni enkelin siivet somisteeksi. Rennolla otteella kiva lopputulos, vai mitä?

Pyykkituvan pikkukuusen istutin saviruukkuun samaan tapaan. Hyvä tuoksu tuo joulun tuntua! Aivan kuin myös eilinen teatteriesitys Saiturin joulu, jota esitetään Tampereen Teatterissa täysille saleille. Mukaansa tempaava tarina irrotti hienosti arjesta. 

Romuromanttista iltaa! tuikku