Valopallo pöydällä

Yhtäkkiä katseeni kiinnittyi pöydälle putkahtaneeseen valopalloon. Puhelimeeni tallentunut otos kuvastaa tilanteen loistokkuutta. 

Valoa kohti... Tuija

Kynttilänpäivän iltaa

                    Kynttilänpäivä on kaunis sana. 

                                        Huomenna alkaa jo helmikuu. 

                                        Nyt oli oivallinen hetki ottaa 

                                         parvekkeen valoketju talteen.

Pitkästä aikaa jaksoin olla jalkeilla koko päivän. Ulkoilu maistui makoisalta, vaikka aamuisen säätiedotuksen lupaama auringonpilkahdus jäikin jonnekin taivaanrannan kaukaisuuteen. 

Hyvinvointioppaat neuvovat heittäytymään leikkiin kuin lapsi. Niin tein! Tervehtymisen merkiksi koin tuon innostuksen, jonka valtaan jouduin kesken aamiaispuuhien. 

Mummin perintökynttilänjalat ja talvesta selvinnyt muratti asetelmaan salin lautalattialle ja kameran kanssa zoomailua. Täytyihän siinä tehdä kokeiluja ja kirjottu liina pääsi tuomaan kesän enteitä.

Viheliäinen tauti herätti minussa aivan tolkuttoman kesän kaipuun. Muistan kyllä tilanteen olleen sama vuosi sitten ja varmaan aika monasti aiempinakin vuosina. 

Lopuksi vielä tämä fonteilla leikittely. Miltä vaikuttaa? IMacin näytöllä oikein kivalta, mutta miten lie muilla laitteilla...

Valoisan helmikuun toivotuksin Tuija

Kolme yötä jouluun on

Joulukuusilähetys saapumassa.

Toiveemme toteutui ja saliin kannettiin iso joulupuu tuomaan tunnelmaa jo tänään Tuomaan päivänä. Valosarjojen ripustus jäänee huomiselle, jos jatkojohto ei itsestään jostakin hiippaile paikoilleen. Eikös olekin kaunis ihan vain tuollaisenaan koristeitta ja valoitta?

Merry Christmas!

Tummanvihreän havupuun katveeseen on ilo kattaa joulupöytä herkkuineen. Kattauksen ideointi on mukavan rentouttavaa puuhaa. Jouluruusun seuralaisiksi istutin kesäiset muratit ja lankakäynnöksen taas tuohon rakkaaseen korvapuolikulhoon pianon päälle. Ikkunalaudalle asettelen hyasintteja teekuppeihin. Tuoksut ja rauhallinen tunnelma tuovat minulle hyvän joulumielen. Mikä sinulle on joulussa tärkeintä? 

Jos minusta ei kuulu enää ennen joulun pyhiä niin olen onnistunut rauhoittumaan ja keskityn leppoisaan yhdessäoloon rakkaimpieni kanssa. 

Onnellista joulun aikaa teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen!

Halauksin, tuikku

Jouluruusu ja ystävänsä muratti.

Kuivuriritilän uusi elämä

Tänä perjantaina puhtia ei ollut samaan malliin kuin viikko sitten. Tosin siitä asti on tämä postaus uinunut mieleni sopukoissa. Joutilaisuus antaa sijaa luovuudelle.

Jokunen vuosi sitten talvilomalla meille tuli into kylään. Se sai meidät ihan pikkuisen kurkistamaan salin parketin alle ja sen alla olleen muovimaton, alimmaisena lymyilleen lastulevyn alta se sitten löytyi. Haaveilemamme lautalattia, jonka muodonmuutos tasoitteen peittämästä, rujosta paikkaillusta alusta huolimatta toteutui sitkeydellä ja lukemattomilla työtunneilla. 

Kuvassa näkyvän kaapiston paikalla on aikanaan ollut kaakeliuuni, joka on joutunut puretuksi 70 -luvulla. Sitä paikkailtua lattiaa ja tasoitetta oli juuri siinä kohdassa reilusti. Kaakeliuunin paloja on löytynyt tontilta maahan peitettynä ja sen surullisen kohtalon muistoksi ostimme kolme isoa kynttilälyhtyä, joiden välke pitää yllä haavettamme tulisijasta. 

Tuplaikkunoiden yläkarmiin on lyijykynällä kirjoitettu vanhalla kaunokäsialalla  Ruokasali, joten sanomattakin on selvää tämän huoneen nimi. Salissa on mukava oleilla yhdessä ja erikseen, oman väen kesken ja ystävien kera. Ison ruokapöydän ääressä mahtuu puuhailemaan ja aterioimaan. 

Keittiön seiniä kiertää rintapaneeli, joka on mitoitettu T -ikkunoidemme mukaan. Yläosa on tapetoitu raitatapetilla ja kattolistan vierustalla kulkee Vanamo -boordi. Halusimme jatkaa samaa tyyliä salin puolella, mutta sen tapetoimme hillityn vaniljansävyisellä himmeäraitaisemmalla tapetilla.

Salin patterien ritilöitä mietimme pitkään ja hartaasti. Kaupasta löytyvät valmiit eivät tuntuneet sopivilta. Taas kerran tuntui, että kaikella on tarkoituksensa, kun lopulta Lauri oivalsi ratkaisun olevan lähempänä kuin arvasimmekaan. 

Isoisän aikaiset vanhan kuivurin ritilät olivat vuosikausia puuhun rakennetun majan alakerran seininä, mutta rakennelman alkaessa ajan saatossa huojua uhkaavasti siitä saimmekin oivalliset suojaritilät pattereille, jotka olisivat muutoin pilanneet salin harmonisen kokonaisuuden.  Tämä kuvastaa meidän tapaamme elää ja olla osana tämän talon tarinaa.

                         Perjantai-illan tarinoin, Tuija

Perjantaipuhti

Syyssäätä luvassa...

Yölämpötilojen laskiessa lähelle nollaa on aika laittaa tuplat paikoilleen. Tänään yllätin itseni perjantaipuunauksella.

Vanhojen ikkunalasien pesemisessä ovat parhaaksi osoittautuneet vanhat hyvät konstit: kuumaa vettä pesuun ja sanomalehdellä viimeistely kirkkaaksi.

Rievun korvaa mikrokuituliina ja käsiä suojaa kumihanskat. Niin ja tunnelmaa luo Spotifyn laaja tarjonta.

Pyykkikone pyöräytti ikkunaurakan aikana pitsiverhot puhtaiksi ja ensimmäisen kerran niiden historiassa ripustin ne märkinä tankoon ja toivon niiden aamulla näyttävän hyvältä ilman silitystä. Kesällä kerran nimittäin tätä yhteen kissan pissimään verhoon testasin ja se toimi. 

Salissa tuoksuu raikkaalta ja aamusella tuon yöksi ulkoilemaan kantamani pelakuut takaisin ikkunoille. Huomenna on edessä muutto takaisin yläkerran sänkykamariin. Kesäelämä jää taakse.

Viikonlopputerveisin! Tuija
ps. Kiitos kuvaajalle!

Päivän poiminnat

Aamuvarhain lehteä selatessani silmiini osui elokuva-arvioinneista tekstin pätkä: 'Latinan lause "carpe diem" käännetään yleensä muotoon "tartu hetkeen". Tarkempi vastine sille kuulemma kuitenkin olisi "poimi päivä".' 

Tässä minun poimintani sateiselta maanantailta.  Työpöytäni sai lauantaina väliaikaisen kodin salin ikkunan alla. Pöydän jalkoina ovat Ikean Helmer -laatikostot ja pöytälevyksi keksin kerran laittaa verannan pöydän jatkolevyt, joille ei silloin ollut muuta käyttöä. Einari -sedän vanhan tuolin kanssa se istuu siihen paremmin kuin osasin odottaa. Yllätykset ovat mukavia!

Ulkona on sataa ropissut iltapäivästä asti ja hämärä saa minut sytyttelemään kynttilöitä tunnelman luojiksi viilenevään elokuiseen iltaan.

Kypsäksi hautunut mannapuuro odottaa puuhellan tulella, joka samalla on lämmittänyt koko alakerran. Misa -lietemme oli aivan ensimmäisiä hankintoja Villa Iirikseen. Se jos mikä on ollut hyvä päätös.

Saunan ikkunasta kurkistelin uuden kiukaamme loimua, jonka teho varmasti vain voimistuu pimeänä vuodenaikana. Arjen ylellisyyttä parhaimmillaan. 

Haaveeni kylpyammeesta toteutui saunaa remontoidessamme jo kauan sitten. Uuden kiukaan myötä uskon hemmotteluhetkiin tulevan aivan uuden ulottuvuuden, kun samalla voi nauttia liekkien tanssista lasiluukun takana.

Verstaalla Laurin uusin sormusten rasia alkaa muotoutua. Työvaiheita voit seurata Instagramissa ja syy työpöydäni muutolle selvinnee tuota pikaa... jos vain...


Tunnelmallisin iltaterveisin Tuija