Fifth anniversary

Happy International Cat Day! 

Elokuun kahdeksantena vietetään kansainvälistä kissapäivää. Kissojen oma merkkipäivä on aiemmin mennyt minulta ohi, mutta tänään se saa erityishuomioni tämän tekstin sivujuonteena. Omistan tämän juhlapostaukseni rakkaille kissaneidoillemme, joilla on aina ja ikuisesti erityinen paikka sydämissämme. Molemmat elivät pitkän elämän luonamme.

Koti meidän -blogi saavutti tänään veikeän viisivuotiaan ikävaiheen. Hupsista vaan ja minä olen bloggarina tässä hetkessä, josta en osannut edes haaveilla tälle taipaleelle lähtiessäni. 

Vuosi 2013 on lähellä. mutta kaukana. Miten kaikki alkoi? -postauksessa pääset blogin alkuaskeliin.




******************************************************





Koti meidän


Kun Adolf ja Maria 
palasivat maailmalta
kultaisista puista
he rakensivat huvilan

Mansardikatto
ja jalka graniitista
kuisti aamuvaloon
ja pihalle puutarha

                      Nyt se on koti meidän
                      unelma ja onni
                      on vaihtunut
                      sinuksi ja minuksi
                      tuo vanha romanssi

Tämän oven taakse 
ei pääse kiire
sen kun lukitsemme
saapuu rauha sydämeen

                     Nyt se on koti meidän
                     unelma ja onni
                     on vaihtunut 
                     sinuksi ja minuksi
                     tuo vanha romanssi

Kun onni ja unelma 
kohtaavat maailmalla
kultaisista puista
ne rakentavat huvilan

                    Nyt se on koti meidän
                    unelma ja onni
                    on vaihtunut 
                    sinuksi ja minuksi
                    tuo vanha romanssi

- Lauri 1997

 *********************************************************************************

Sinä, joka olet seurannut matkassa jo pitkään tiedätkin, mikä on minulle tärkeintä bloggaamisessa, mutta mites sinä tänne vasta tupsahtanut. Ilolla lukisin, millä mielellä tulit, viivähdit ja jatkoit matkaasi?  Toiveita ja kehittämisehdotuksia otan vastaan. Kommenttilaatikkoon on hauska kurkistaa, kun sinne kilahtaa postia. Toivottavasti vain saan sähköposti-ilmoitukset toimimaan. Pitäkäähän peukkuja!

Oheisten linkkien takaa löydät aiempien vuosien merkkipäiväpostaukset:

ensimmäinen

toinen

kolmas

neljäs

Kaikissa kirjoituksissani on jokin yhteinen tekijä, jonka merkitys on huomattava osa elämäntapaamme. Mikä se on? 

Kiinnitätköhän sinä huomion samaan kuin minä...

Tasan kaksi viikkoa sitten asetuin poseeraamaan uuden lempikyläni rantapenkereelle iltavaloon ennen herkullista välimerellistä ilta-ateriaa.

Elämälle kiitos kaikista kokemuksista matkan varrella! 

<3 Tuija

Samos in my mind

Birthday

Myönnän palaavani päivittäin lomatunnelmiin. Tänään muistin yhtäkkiä, että tasan kuukausi sitten ylitin totisesti oman mukavuusalueeni ja toteutin syntymäpäiväsankarimme hartaan toiveen retkestä Manolateksen vuoristokylään. 

Onneksi olin pari päivää jo totutellut ajamiseen mutkaisilla, mutta hyväkuntoisilla, vuoristoteillä. Maisemia en paljon rohjennut tiirailla, koska nyt oli minun vuoroni kokea tämä elämys auton ratissa. 

Loukas Taverna ja Kerannymi olivat hyviä syitä kerätä rohkeutta jännittävään nousuun, niin ja tietysti yhteinen ikimuistoinen juhlapäivä. 

Niin vaikuttava tuo matkamuistomme oli, että olin vallan unohtaa toisen merkittävän merkkipaalun. Tänään Koti meidän -blogi täytti kaksi vuotta. Olen ihmeissäni. Juurihan vietimme lasiverannalla yksivuotispäivää. 200 julkaistua postausta on jo ihan kunnioitettava saavutus. Vai mitä!

Toivottavasti matkamuisteloni tuovat lukijallekin mukavaa vaihtelua. Mietin, että pitäisikö perustaa uusi blogi, mutta tuskinpa näillä matkapäivillä. Onhan tämä olennainen osa elämäntapaamme. Haaveilua, intoilua, oleilua ja lopulta muistelua. Kaikki vaiheet yhtä olennaisia ja antoisia. 

Vierailumme oli jo neljäs, mutta silti onnistuin eksymään Manolateksen sokkeloisilla kujilla. Näkymät parkkipaikan näköalapaikalta ja tavernasta ovat häikäisevät. Sanani eivät riitä niitä kuvaamaan. Ne on paras kokea itse.

Our friend Alek Lindus has a studio in the centre of the village. She works there with her friend Maria Karavatou in their company Kerannymi Jewelry. We have been following their artist life in Instagram as well as they like our accounts Koti meidän and tuikku. It feels that we know each other. Lauri made a jewellery box and gave it to Alek as a memory from us.

Alek invited us to her home for a visit which was a lovely experience. This was our first visit in a Greek home. Thank you Alek! The visit was unforgettable. Your home is an inspiring atelier.

This tiny ring box is a new home for my precious souvenier which is made from a piece of sea glass and silver by Maria Karavatou. Alek gave a piece of olive tree to Lauri who made this box for me as a present. It is a union of Finnish and Greek wood. Isn't it wonderful? I love this ring and the box too. It reminds me of my blog's second anniversary. Thank you my dear!

Ring, made by Maria Karavatou. Box, made by Lauri Seppälä. Olive wood from Alek Lindus.

We have lovely memories in our hearts. 

Hyvä lukija, tervetuloa jatkamaan seurassamme.

Greetings, Tuija