Sataa, sataa ropisee, pilipili pom...
Nyt, jos koskaan, oli oivallinen hetki uppoutua kuvien aurinkoisiin tunnelmiin. Sulassa sovussa rakkaimpia kesämuistoja täältä ja muualta.
Eilisellä pikkuastelulla metsän siimeksessä ihmettelin lumen huvenneen potemiseni aikana miltei kokonaan. Mustikanvarpujen silmut pullottivat niin, että teki mieli sanoa niille: Malttakaa vielä muruset! Leikkimökin takaa pakoon pinkaissut jänöjussi ei malttanut vaan otti kiitolaukan kohti takametsää ja siintävää peltoaukemaa, jossa jäljistä päätellen on pidetty karkeloita. Onneksi vanhuudenhöperö ulkoilukaverini ei hoksannut mitään.
Ilma oli raikas ja virkistävä. Testiaskeleiden jälkeen olikin sitten taas huilattava tovi. Tohtori suositteli paljain jaloin kävelyä, joten äkkilähtö lämpimälle hiekkarannalle alkoi houkutella. Lähimetsässä en siis noudattanut tuota annettua ohjetta. Tyydyn arjen realiteetteihin ja lennän mielikuvitukseni siivin etelän lämpöön.
Iloa arkeesi, Tuija
