Minun voimapaikkani

Millä tuolilla istut?

Millaiselta voimapaikassani näyttää? 

Mitä ääniä voimapaikassani kuuluu?

Miltä voimapaikassani tuoksuu?

Miltä voimapaikassani tuntuu?

Milloin voimapaikkani on parhaimmillaan?

Miksi valitsin juuri tämän voimapaikan?

Mitä otan vaoimapaikastani mukaan?

Mitä aion tehdä saamallani voimalla?

Tärkeintä tänään on lentää mielikuvituksen siivin haaveisiin, unelmiin ja rakkaisiin muistoihin, jotka tässä hetkessä ovat JIM eli jotain ihan muuta.

"On tärkeää, että jokaisessa päivässä on jotain sellaista, ihan muuta, joka irrottaa meidät kuormittavasta arjesta ja vie mielen ihan muualle. Mikä siis on sellaista miellyttävää puuhaa, joka puhuttelee sinua, mikä irrottaa arjesta, mihin uppoat?"

 

Maaret Kallion Mielen taidot -kurssimateriaalia selaillessani ja Lujasti lempeä -kalenteriani lehteillessäni Samos mielessäin vaati päästä tuomaan valoa tammikuiseen lauantai-iltaan. Hämärässä palapelin tekeminen alkoi miltei ärsyttämään, joten sukelsin kuvieni avulla lempeisiin lomatunnelmiin, joihin kaipaan suunnattomasti. Ikävä raastaa sisintäni, mutta toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan ja uusiin retkiin. Elämänpuu -palapelini pariin palaan paremmalla mielentilalla valoisaan aikaan. Sinnikkyyttä se vaatii kuten matkahaaveiden elävänä pitäminenkin.  

Minun voimapaikkani löytyvät sieluni sopukoista ja tinnitusmasterin aaltojen kohinan saattelemana pujahdan rakkaisiin maisemiin tallustelemaan yön pimeinä hetkinä, jos uni on kadoksissa. Kesän kuumuudessa leppoisa kävely pitkin poikin Samoksen saarta on tallentunut kehoni jokaiseen soluun. Miltei merellisiin tunnelmiin pääsen kylpyammeessa rentoutuessani. Kolmesti viimeisen viikon aikana olen kellunut mielikuvieni aalloilla vahvistaen unelmiani kuumasta kylvystä nauttien. 

Tiedonhaluinen, kun olen niin kuulisin mieluusti, millainen on sinun voimapaikkasi. Kerro, jos koet sen luontevaksi. Onko tunnepysäkki -harjoitus sinulle tuttu? Sen avulla saatat päästä ankkuroitumaan hyviin hetkiisi. 

Välimerellisiin tunnelmiin, Tuija

Syyspäiväntasaus

Syyspäiväntasaus* hyvästelee kesän lukee 

Tieteen Kuvalehden sivulla. 

Tämä päivä enteilee talven tuloa.

*Autumnal equinox

Lupasin palata Samoksen tunnelmiin. 

Kuvankauniin Manolateksen vuoristokylän tie lähtee kiemurtelemaan ylös rinnettä keskeltä Satakielilaaksoa, jonne haaveilen matkaavani joskus keväisenä päivänä lintujen liverrystä ihmettelemään.

 Samankaltainen tunnelma on myös Potamin polulla, joka johtaa vesiputoukselle. Sieltä voit vielä kavuta huteranoloisia puuportaita pitkin eksoottiseen Hippies -tavernaan, josta näkymät alas laaksoon ovat huimaavat samoin kuin ne natisevat portaat. 

Potamin polku kulkee virtaavan puron vartta, jossa äänimaisema on kuin suoraan jostakin rentoutusäänitteestä. Pitkin puiden runkoja ja kallioita kiipeilevät luonnonvaraiset muratit lienevät sukua kukka-amppeleidemme köynnöksille.

Ikimuistoinen kesä on takana. Muistoineen se valaisee harmaimmankin päivän. Huristelu saaren mutkaisilla teillä oli loistokokemus. Maisemien katselu jäi tosin vähiin, kun jännitin, mitä seuraavan mutkan takaa putkahtaa. Aiemmilla retkillä minä olen saanut kuvata ja katsella maisemia. Nyt toisin päin. 
Vaihtelu virkisti!

Tallensin tämän otoksen taustakuvaksi. Joka kerta tietokonetta avatessa mielen täyttää lämpimät tunnelmat.

See you! Tuija