Onnekseni tämä sunnuntaipäivä ei näyttäytynyt yhtä aurinkoisena kuin eilinen, ensimmäinen varsin kesäinen päivä. Vietin pyjamapäivää kynttelikön alla sohvan nurkassa tutkailtuani lankanyttyröitäni, joita myönnän olevan vaikka muille jakaa.
Virkkuu ei kuitenkaan lopulta inspiroinut, tartuin kameraan ja eikös, taas, katseeni osunut kirjahyllyymme. Mitä ihmettä sen kanssa teemme? Moderni Expedit ei oikein istu meille, mutta siihen on saanut säilöttyä valtaisan määrän kirjoja ja erinäisiä tavaroita. Jos haluat sen omaksesi niin laita ihmeessä viestiä. Tavaroiden karsinta ja uudelleen sijoittelu olisi kyllä mieluisaa.
Tavoitteena on harmoninen koti, myös säilytystiloiltaan.
Utopiaa vai totta...
Tänään meillä puhalsivat fengshuin -tuulet, kun muutama kaappi ja laatikosto tyhjennettiin turhasta roinasta. Omaa puuhaani hidastaa, kun haluan tunnollisesti lajitella kaikki tarkoin. Paperit, pahvit, poltettavat, kierrätettävät, ongelmajätteet, sekalaiset jne.
Kynsilakka-arsenaalini sohvapöydän laatikossa järkytti ja vielä enemmän se, että mihin ihmeeseen nuo puolikuivat purkit kuuluu laittaa. Täältä se ja monen muunkin "roskan" sijoituspaikka löytyy. Lupaan, että yhtään uutta kynsilakkaa en enää osta, ainakaan vuoteen.
Kehtaanko edes myöntää, että ennen lakkiaisia ostamani uusin purnukka on avaamatta hyllyssä ja senkin hairahduin ostamaan vain ja ainoastaan sen ihanan nimen, Pionimeri, takia. Olisinpa tuolloin tajunnut, millainen hyökyaalto laatikkooni oli kätkettynä.
Tämäkin perintölankakerä osoittautui pettymyksekseni keinokuituiseksi, kun testasin sen palo-ominaisuutta. Tiesithän, että villa palaa kuin puu ja muuttuu tuhkaksi, keinokuitu puolestaan sulaa ja haisee pahalta kärventyessään. Aikeenani oli huovuttaa vaaleansinisiä palloja pesukoneessa, mutta nytpä keksin jotakin muuta.
Yhteistyöllä eteenpäin askel askeleelta!
Sateen ropistessa, Tuija
