Kynttilälyhty johdattaa jouluun

Viikko sitten perjantaina piristimme itseämme iltaretkellä Ikeaan. Ostoslistalla oli verhokankaan lisäksi pientä ja tarpeellista, mutta tämä koristeellinen lyhty vaati tovin harkintaa ja pohtimista tarpeellisuudestaan. Onneksi annoin mieliteolleni periksi. 

Asettelin sisälle Kirsti -mummilta saadun Heljä Liukko-Sundströmin talonmuotoisen kynttilänjalan ja siihen kruunukynttilän, jonka liekin lepatus luo kauniita kuvioita astiakaapin oveen. 

Turkoosinsininen kaappi on löytö kirkonkylältä puretusta suutarin talosta. Jynssäsin sen puhtaaksi ja niin siitä tuli oivallinen astiakaappi harvemmin käytössä oleville kupeille ja kulhoille. Vieressä oleva Greta -tädin valkea komuutti eli pesukaappi kätkee myös astioita ja muita asioita, joita emme halua pitää näkyvillä. 

Rivistön jatkona pilkahtaa kaakelipöytä, jonka Lauri on rakentanut vanhan, huonokuntoisen 40 -lukulaisen piirongin ympärille. Kaakelitasolle on kätevä laskea kuumat leivinpellit ja kattilat. Ainoa harmi on välien puhtaanapito, mutta siihenkin on omat poppakonstinsa. Hammasharja ja ruokasooda on verraton yhdistelmä.

Kirjasta Vanhat konstit kodinhoitoon löytyy hyviä vinkkejä ekologiseen kodinhoitoon. Arvaatko, millä puhdistan uunin luukusta roiskeet tai kiillotan ruokailuvälineet?

Marttojen lanseeraama slogan: Vietätkö joulusi kaapissa? on ihanan armollinen. Joulu tulee, vaikka joka nurkka ei kiillä, jotakin unohtuisi tai jäisi tekemättä.  Oma asenne ratkaisee ja hyvällä mielellä saa ihmeitä aikaan. Villa Iiris valmistautuu jouluun askel askeleelta yksissä tuumin.

Ihmeiden, yllätysten aikaa sinullekin ruudun taa, tuikku

Hyasintin tuoksua

Suloistakin suloisempi pikkuhyasintti halusi iltapäivällä ehdottomasti päästä kaupasta mukaani meille. Myönnyin kainoon pyyntöön. Sainpahan taas arjesta irrottavia ajatuksia ja hetken rakkaan kamerani kanssa, kun ensin mietiskelin, mistä oiva astia huumaavasti tuoksuvalle joulukukalleni ja keitä kaveriksi. 

Emalinen tuikkukuppi sai vaihtaa virkaa ja nyt se toimi hyasintin ruukun suojana. Vähemmän sulokkaan muoviruukun peitin vuosikymmeniä vanhasta pitsineulelapasesta talteen ottamallani varrella ja päälle ladoin valkeita kiviä sekä simpukan kuoria Ranskan maalta. 

Tarjottimelle asettelin ison pöytäkynttilän siipineen ja kupin nurin sydänmobilen alle hyasintin vierelle. Taustalla pilkottaa uuden uutukaiset tummanruskeat tabletit, joita oli vihdoinkin Ikeaan tullut lisää tai oikeammin tarvittava määrä odotti minua hyllyssä. Perjantain piristysretkestä ruotsalaiseen huonekalujättiin kerron tuonnempana lisää, kunhan löydän enemmän kuin hetken, oikeastaan useammankin, sillä 15 metriä pellavaista päärmättävää odottaa tekijäänsä. 

Kuulumisiin! tuikku

Rauhaisaa viikonvaihdetta!

Loistavaa lokakuista viikonvaihdetta kaikille teille meillä piipahtaneille ja lukijoiksi kirjautuneille!

Yllättävästi eri puolilta putkahtelevat kommentit ilahduttavat ja inspiroivat. Verkot internetissä antavat hyvän mielen saalista.

Kiitollisin mielin! Tuija

Syyskuinen lauantai

Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta. 

Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.

Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä. 

Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti. 

Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi. 

Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?

Nostalgisin ajatuksin, Tuija

Murusia

Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!  

Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!

Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi  Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon. 

Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...

Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.

Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.

Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.

Kuulumisiin muruset! Tuija

Hyrskyn myrsky

Pienen pieni uudistus voi osoittautua mullistukseksi.

Kaaoksen hallintaa.

Viime viikolla päätimme, että pyykkituvan kaapistoihin ostetaan ovet. Perjantain kunniaksi hurautimme Ikeaan ja valintamme osui nappiin. Yksinkertaisen pelkistetyt sileät ovet tuovat toivottua raikkautta ja selkeyttä tilaan. Kaunis, vanha peiliovi kaapistojen keskellä sisääntulossa säilyy katseenvangitsijana. 

Sitten tulikin eteen pari hidastetta. Alun perin olimme suunnitelleet kalusteiden paikat niin, että ovia ei ole. Ikkunan eteen sijoitetun aputason olin jo sinnikkäästi hilannut vastapäiselle seinälle, mutta enpähän tullut ajatelleeksi seinähyllyn kulmaa, joka sekin estää tehokkaasti uuden oven käytön. Oleellista olisi kuitenkin päästä sisältöön käsiksi ilman suurempia siirtelyjä. Onneksi ruuvinväännin pysyy sujuvasti kädessäni. Hylly tyhjäksi ja korien, tavaroiden ja nyssäköiden siirtelyä paikasta A paikkaan B ja vielä kerran sieltä sinne sun tänne. 

Sunnuntaina tavoitteenani oli saada selkeyttä ja järjestystä aikaan ja sen kunniaksi kuppi cappuccinoa. 

Sitä hetkeä odotellessa... 
Terveisin kaaoksen kesyttäjätär, tuikku