Syyskuinen aurinko

Aamulla tallensin yhden pienen katoavan hetken huiskutettuani hyvän päivän toivotuksen matkaan viilettäneelle mummopyörän polkijalle. Hectorin Syyskuu soi taustalla ja mielessäni ovat pyörineet Tommy Tabermannin runot, joista tämä sopii tunnelmiini.

          Kaikkea saa tehdä.

          Kaikkea pitää tehdä.

          Kaikkia ovia pitää tempoa,

          kaikkia kuita kurkotella.

          On vain yksi ehto,

          elinehto:

          värisevää sielua

          ei saa tallata.

             Tommy Tabermann

Viime viikon torstaina sähköpostiini kilahtivat lentoliput Helsingistä Pythagorioniin Samoksen kentälle, joka sijaitsee aivan Potokakin kilometrien pituisen rannan kupeessa. Tiedossa on erilainen syysmaisema saaren pohjoisrannan upeassa Hotel Arionissa. Heille siellä on jo syksy ja minulle ensi kertaa tähän aikaan sinne matkaavalle lempeä kesäsää. 

Mårbackamme on nyt loistossaan. Se ja vanha peilipiironki toivottavat lasiverannalla tervetulleeksi. Tänäänkin iltapäivän auringossa oli onni juoda kupillinen haudutettua inkivääriteetä ja syödä paahdettua ruisleipää avokadolla höystettynä selaillen samalla lehteä. 

https://www.facebook.com/orihannas/photos/a.180609005362682.42794.177553132334936/1094640237292883/?type=3&theater

Pääni on pullollaan ajatuksia ja to do -listallani on pituutta luvattoman mittavasti. Jännitystä ei ole omiaan vähentämään se, että lupauduin cat walkille esittelemään syysmuotia. Jos liikut noilla kulmilla niin tule ihmeessä perjantai-iltana Herkkuhetkeen. 

Syysillan terveisin Tuija

Syyssunnuntai

Viime viikko hujahti kiitolaukalla, vaikka tarkoituksenani oli laskeutua lähestyvään syyslomaan rennosti keventäen.

No, nämä kuvat kertovat paljon siitä, mitä on jäänyt tekemättä jo aiemmin syksyn puskettua täysillä ja vietyään mennessään. Myönteisesti ajatellen on ollut hyvä, etten ole aiemmin kerännyt oreganon oksia kuivumaan. Nyt ne olivat vahvoja ja herkullisia kerättyään kaiken kesän voiman itseensä. 

Kasvihuoneesta ei ole paljon tällä kasvukaudella ollut kerrottavaa. Paprikat sinnittelevät siellä vielä punastellen poskiaan, mutta tomaattisato jäi kaikkien aikojen ennätyksellisen surkeaksi. Ensi kasvukautena uudet tuulet ja toivottavasti parempi sato, vaikka se ei tärkeintä olekaan. Tunnelma ennen kaikkea!

Valkoiset pelargoniat ovat vielä nuppuja ja elinvoimaa täynnä. Siirsin osan verannalle turvaan kylmeneviltä öiltä ja osa nököttää saunakamarin pöydällä. Jokasyksyinen talvehtimispaikan mietintä kestänee niin kauan kuin löydän parhaimman mahdollisen tilan pelakuiden talvilepoon. Monenlaista on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Viime talven paras tulos oli isolla ruukulla, jota pidin salin viilessä nurkassa lattialla jo toissa talvenakin. On se vaan hyvä, että vanhassa talossa on tällaisia etuja, joita ei ihan äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan. Ikkunalaudat olisivat paras paikka, mutta niiden alla pakkasilla porottavat patterit ovat pelargonioiden tuho. Harmittaa, että salin komea kaakeliuuni on 70 -luvun modernisointivimmassa pistetty maan tasalle piippuineen päivineen. Haavekuvissani se elää toteutuvana unelmana. 

Juuttinaru ja nipsaisusakset.

Pihapuuhien jälkeen maistui tee Prisman alehyllystä löytämistämme sympaattisista mukeista, joiden kuvitus taitaa olla Polkkajamin tai ainakin heidän suunnitteluaan kovasti muistuttavaa. 

Haudutetun teen ystävänä olen iloisesti yllättynyt Clipperin pussiteestä, joka tuo avun akuuttiin teekupposen tarpeeseen. Perunamuussin loppu jatkoi tarinaansa rieskaksi, jota kohta voisin palasen yöpalaksi herkutella.

Teetä ja sympatiaa.

Syksykin on mukavaa aikaa, kun siihen oikein asennoituu. 

Hämyinen syyssunnuntai sai yläkerrassa 

sukkapuikot viuhumaan vauhdilla teehetken lomassa.

Tässä tulos! 

          
                        Mikä sinusta on lokakuussa antoisinta? 
                        Terveisin puikkojenkilkuttelusta ylpeä äiti

Kukkakuvia keskiviikolle

Juuri, kun päätin kömpiä aikaisin peiton alle niin kuitenkin iski vimma nopeasti postata pelakuut, joiden kuvaaminen oli mukavaa välipalaa paperitöiden lomassa.

Alareunasta löytyvän vihon löysin sunnuntain ex tempore -retkellä. Aion tallettaa siihen valokuva-asioita. Samassa sarjassa olisi muitakin mukavia teemoja.

 "Allways look on the bright side of things!"

Huiskulan Mårbacka -pelakuuni siirsin ilahduttamaan salin ikkunoille hämärtyvää vuodenaikaa.  Syyskesän aurinko ja lämpö antoivat puhtia kasvuun, joten vielä ei ole pelakuiden talvilevon aika tullut.  




Kynttilöiden valoa ja rauhaisaa iltatunnelmaa!
Lämpimin ajatuksin, Tuija

                                         

Vielä on kesää jäljellä...

Aamusella kesäkamarissa herättyäni kömmin lämpimän peiton alta aamun viileyteen. Mielessäni välkähtävät kauniit muistot kesän koskettavimmista hetkistä.

                          Tuulikanteleen helkähdys.
                           Raikas kilahdus.
                            Virkistys.

                    Pelakuiden hoivaaminen on lempipuuhaani.
                    Rakkautta ja sitä vaaleanpunaista lannoitetta
                    sadeveteen sekoitettuna. 
                    Kuivahtaneiden kukintojen nyppiminen. 
                    Meditatiivista ja rentouttavaa.

               

Mårbackani hehkuvat ulkoportailla saatuaan lämpimästä syyskesästä puhtia kukintaansa. Öiden viilentyessä niiden on syytä päästä sisätiloihin suojaan. 

Lähimetsässä mieli rauhoittuu ja olo seestyy. 
Millainen on sinun lähimetsäsi? 
Mikä siitä tekee erityisen?

Syystunnelmiin virittäytyen, Tuija

Syyskuinen lauantai

Syyskesäinen poutapäivä houkutti ruohon leikkuuseen. Ylipitkää nurmea vastaan taistellessa ehdin samalla mietiskellä blogia, elämää ja alkavaa syyskautta. 

Maitohorsmat hurmasivat ilta-auringon kajossa, joten välillä oli pidettävä kuvaustauko. Kiehkuraiset haituvat ovat suloisia kuin pikkulapsen kutrit.

Kameran silmään osui tummanvihreä leikkimökki, joka herätti muistoja kuluneilta vuosilta koti-ihmisenä Villa Iiriksen pihapiirissä. 

Seitsemäntoista vuotta sitten syyskuun kolmantenatoista päivänä meille kokoontuivat sukulaiset ja ystävät juhlistamaan haikaran piipahduksen tuomaa kuopusta. Silloin olimme saaneet nauttia intiaanikesän helteistä ja juhlapäiväkin helli lempeällä lämmöllään aamusta iltaan asti. 

Leikkimökki on ollut ahkeralla käytöllä vuosien mittaan, mutta viime aikoina leikkijöillä on ollut jo ihan muunlaiset puuhat mielessä. Esikoisen sänky on päässyt harson alle päiväunelmointipaikaksi. 

Lapsena haaveilin omasta leikkimökistä ja huoneesta. Siksi kaiketi haluan pysäyttää ajan tuossa suloisessa piilopirtissä pihakuusen katveessa kiviaidan vierustalla. Ovatko sinun lapsuudenunelmasi toteutuneet tuolloin tai myöhemmin?

Nostalgisin ajatuksin, Tuija

Murusia

Piipahdin eilen ex tempore kirkonkylällä kirjastossa ja Hitti -pöydältä nappasin iltalukemiseksi Sari Luhtasen Murusia, josta sain inspiraation tähän blogipostaukseen. Aasinsilta lukemastani rakentui mielessäni uuteen leipälautaan ja murusten siivoukseen, joka tapahtui nopeasti ja näppärästi reseptillä: tasot siisteiksi, lämmin valaistus, pari kuvaa Canonilla, tallennus koneelle, roskien retusointi lattialta ja jääkaapin oven puhdistus kätevästi iPhotolla. Kuvilla saa siis ihmeitä aikaan!  

Onko teillä leivän muruja? No, joo onhan imurikin aika hyvä arjen pelastaja, mutta Tiirinkosken tehtaalta ostamani Iris Hantverk -lattiaharja on kyllä ohittanut monessa tilanteessa modernin teknologian kuluneena kesänä. Se vain on niin ihana kädessä ja hiljainen, avulias kumppani. Aina valmiina!

Uusi, pieni sievä leipälauta löytyi  Ikeasta viime käynnillä. Öljysin sen jo kertaalleen ja viikonvaihteessa uusintakäsittely. Tänään se asettui kaakelipöydälle ja leivät muuttivat ylälaatikkoon. 

Kokeillaanpa vaihteeksi tällaista järjestelyä. Kohta puoliin saatan kuulla käyttäjätason kommentteja, jotka eivät aina ole mairittelevimmasta päästä, kun olen intoutunut järjestelemään tavaroita uusiin paikkoihin muutoksen halun puuskassani. Fengshuin tuulet puhaltavat...

Murusia -kirja on minulle juuri tähän hetkeen sopivan raikasta chick litiä sokerikuorrutuksella. Sopii mainiosti arjesta irroittautumiseen tosin herkulliset kuvaukset kokkauksista tuovat veden kielelle. Suosittelen makean nälkään.

Äkillinen säätilan muutos syksyisemmäksi vaatii sopeutumista varsinkin, kun vielä puoli sydäntäni on Pythagorionin rannalla köllöttelemässä ilman huolen häivää arkirutiineista. Silmät kiinni ja tunnen meren suolaisen tuoksun, kuulen korvissani aaltojen pauhun, rantahiekan rahinan aaltojen puskiessa kiville kuluttaen ne siloisiksi. Suloiset tunnelmat täyttävät mieleni. Onnea.

Viihtyisällä verstaallaan ahkeroi siippani, jolla visio uudesta, upeasta korurasiasta. Välivaiheita voit vakoilla Instagramista. Paljastan lisää, kun saan kuvamateriaalia Punalasta.

Kuulumisiin muruset! Tuija