Aurinkohuone

Pihan perältä työmaan takaa löytyi vielä alkuviikosta kaaos, mutta nyt tilanne on vähän toisenlainen. Kastelukannun somistaman oven takaa löytyy Aurinkohuone, joka kymmenisen vuotta oli kasvihuoneenamme kunnes tila vapautui muuhun tarkoitukseen yläpihalle rakennetun kasvihuoneen valmistuttua eräänä hyytävän kylmänä toukokuisena sunnuntaina räntäsateen keskellä. 

Pieni oivallukseni tänään sai tilanteen liikahtamaan aimo askeleen eteenpäin. Olen pitkin kevättä pähkäillyt, miten ripustaisin harsoverhot ikkunoiden eteen suojaksi paahteelta, jota ei viime aikoina kylläkään ole ollut vaivoiksi asti. 

Itse asiassa tänäänkin menin aurinkoon lämmittelemään pikkuorvokin kupeeseen ja siinä hetken tuumailtuani huomasin juuri sopivan pätkän sisalköyttä ja rautalangasta taivutin näppärän pujottimen, joka toimi loistavasti. Ikean kevyet harsoverhot pääsivät vihdoinkin paikoilleen ja kierrätyskatoksesta löytämämme puusohvan ylle koukkuun roikkumaan kurotin ison hyttysharson, jonka alla toivon kesällä joutilaita teehetkiä hyvän kirjan kanssa. 

Aikanaan keskeinen sisustuselementti on ollut riippumatto, jonka jykevät koukut jätin paikoilleen, jos vaikka haluamme sen vaihteluksi lekotteluun. Kesälistalta löytyy tämäkin. 

Inspiroiduin kovasti Krista Keltasen valokuvien värimaailmasta ja herkkyydestä jo vuosia sitten käydessäni Helsingissä hänen valokuvanäyttelyssään. Hän on lehti- ja mainoskuvauksen ammattilainen, jonka työn jälkeä ihailen.  Kokeilin nyt itsekin muokata raakavedoksiani eteerisiksi kokonaisuuksiksi. Näin onnistuin...

Jonnan ja Kristan  aurinkoinen kuvauspäivä pihapiirissämme antoi hurjasti puhtia jatkaa valitsemallamme tiellä.  Oli kiintoisaa avata kotimme ovet taitavalle kaksikolle, joilta on ilmestynyt mm. kirja 12 kotia sekä lukuisia juttuja aikakauslehdissä.

Harmillista oli, että kesätiskipaikka oli vielä vaiheessa, mutta nyt sekin asia on korjaantumassa. Kohtahan kesähelteet alkavat ja me siirrymme ulkoilmaelämään, jolloin on ilo tiskata liiterin seinustalla sinivalkoisia lautasia herkullisen aterian jälkeen puhumattakaan ruoan valmisteluista pihamme mukavimmassa paikassa kesäkeittiön vierustalla. 

Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

Lankalauantai

Kumpi oli ensin muna vai kana?

Omistan tämän lankalauantain blogipostauksen Lankakauppa Kerän Jonnalle. Ensitapaamisemme jäi meille kaikille varmasti ikuisesti mieleen. Astelin innosta piukeana suloiseen kivijalkakauppaanne Aleksanterinkadulla. Istahdin korituoliin ihastelemaan lankojen kirjoa ja saman tien kupsahdin istuimineni nurin portaikkoon jalat kohti kattoa ja sitä kaunista valkoista piironkia, jota ihailin. Kiitos Elinalle auttavan käden ojentamisesta.

Samaisena syksynä poikkesin useinkin jutustelemaan ja neulomaan. Kerroin blogihaaveestani ja vaihdoimme ajatuksia käsitöistä. Inspiraatio iski ja Laurin kanssa kehittelimme sukkapuikonpidikkeitä, joiden tie vei viime heinäkuussa Kerän tiskille. Sillä tiellä ollaan. Uutuuksia työn alla...

Lankalauantaina oli entisaikaan tapana pestä ja värjätä talvella kehrätyt langat. Minä sen sijaan laitoin lakanapyykin joukkoon eilen neulahuovuttamani ison styroxmunan tekeytymään. Se saa nyt kuivahtaa pihatuulessa auringon valossa ja viimeistelen sen Pyykkituvalla, jos vain suinkin ehdin. Hyrsky ja myrsky on jo väistymässä, vaikka muutaman tovin siellä saankin vielä vierähtämään. Aamukuudelta heräilin ja miltei lähdin touhuamaan, mutta pujahdin kuitenkin lomaloikoiluun peiton alle. 

Herättyäni aamutokkuraisena onnistuin sujauttamaan kameran muistikortin sukkelasti iMacin cd -asemaan. Onneksi tällä kertaa se ei hupsahtanut kokonaan koneen uumeniin vaan verstaan näppärillä pinseteille sain kuin sainkin napattua sen pois. Huh, mikä säikähdys! Vahingosta viisastuneena hain lokerikostani washiteippiä, jolla peitin cd -aukon. Kolmatta kertaa en halua samaa kokea.

Aurinko paistaa lämpimästi.  Parvekkeelta avautuu vielä harmahtava maisema, mutta siellä täällä pilkistää vihreää, uutta alkua. Taivaalla kaarteli haukka, hiiri- tai kanahaukka, arveli pihamaalla ahkeroinut sahaaja. Puiden silmut ovat pulleina ja kauaa ei mene, kun lehdet vihertävät. Sisällä ne aukesivat päivässä.

Kot, kot, kot! 

Herkullisia pääsiäisen pyhiä teille kaikille kyläilijöille ja kiitokset kannustuksen sanoista kanssakulkijoillemme! 

Toivomme kommenttilaatikkoon kopsahtavan merkkejä käynneistä! Terveisin tuikku ja puuseppä

Ystävänpäiväviikonloppu kuvina

Lauantain keittolounas tuntui keväiseltä silmuun puhjenneiden koivunoksien ja raikkaiden tulppaanien somistaessa kattausta. Pöytäliinan unohdin tuolin selkänojalle, mutta hyvä niin. Pysyipähän puhtaana. Kalakeiton tomaattinen liemi olisi saattanut hyvinkin tahria vastapestyn liinan. 

Ensimmäistä kertaa taittelin lusikoiden alle vanhat, nimikoidut ruokaliinat, joita tuskin kukaan rohkeni käyttää. Ne tosin kestävät kuumankin pesun ja sappisaippua antaa kyytiä sitkeimmällekin läikälle. 

Sunnuntain aloitimme pitkällä, kiireettömällä brunssilla amerikkalaisine pannukakkuineen. Reseptin koukkuun jäin nuorena tyttönä, kun isoveljeni teki niitä saatuaan innostuksen koulun kotitaloustunneilta. 

Iltapäivää juhlistimme unelmatortulla, joka oli lapsuuden iltakyläilyillä usein Tuulikki -tätini kahvipöydässä. Hänen ohjeellaan sitä taiotaan meidänkin kotimme keittiössä, kun herkunhimo iskee.  Jos kiinnostuit resepteistä, niin laitathan  kommenttilaatikkoon viestiä.

Tartuin hetkeen ja Kerällä -kirjan Pieni ja pippurinen pesusieni sai alkunsa. Kohta on valmista. Tiskatessani huomasin kaipaavani sellaista somaa apuria tiskipuuhiini. Joutilaana hetkenä on joskus mukavaa vaihtelua pestä astioista kauneimmat käsin. 

Tulppaanien iloa asettelin myös suihkuhuoneen komuutin päälle tuomaan hyvää mieltä. Tännekin virkkaan pesusienen, kun vauhtiin pääsin. Nokkoslangan karheus on omiaan tähän tarkoitukseen. 

Kiitos Lankakauppa Kerän Jonnalle inspiraatiosta!

Käy ihmeessä Kerän nettisivuilla! Neulojien yönä Koti meidän -tuotteet putkahtivat verkkokauppaan. Meidät löytää myös facebookista nimellä Koti meidän. Kohtaamisiin!