Kevätauringon valo kohottaa mielialan kummasti korkeuksiin. Puuhastelut lumesta vapautuneen pihapiirin äärellä on sitä jotakin ihan muuta, joka arjessani tuo hyvää oloa ja uskoa lämpimämmän ajanjakson voimauttavaan vehreyteen. Pidän valkoisen erilaisista sävyistä, mutta tämän kuluneen talven jälkeen olen huomannut ajautuvani värien lumoihin.
Selailen lattiamaalien värikarttoja, tutkailen tapettimalleja ja makustelen paluuta siniharmaisiin lautalattioihin. Leikkimökin vihermulta kaipaisi kipeästi ehostusta. Jouluiset oviverhot pääovien ympärillä särähtävät joka päivä silmääni. Jospa piakkoin saisin vaihdettua ne keväisempiin. Verantaelämää odotan malttamattomana. Pari piipahdusta on iloa jo tuottanut. Kuppi teetä ja lintujen liverrys on kevääni tunnelman takaajat.
Kevät, kun tulvahdat sisään ovista ja avonaisista ikkunoista niin voi sitä ilon päivää! Vanhanaikaisten ikkunoiden lumo on taattu. Puhallettujen lasiruutujen läpi maisema on hurmaava kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämäkin on. Pitsiverhot kehystävät kotimme antiikkisia silmiä, kun kesä koittaa pelargonioiden kukoistaessa ikkunalaudoilla. Vanhan huvilamme lumovoima on parhaimmillaan erityisesti kesätuulen liehuttaessa verhoja hiljaksiin. Romanttinen nostalgia valtaa mieleni. Onneksi se on toteutunut unelma elämässäni.
Tuskin maltan odottaa ihania anivarhaisia aamukasteisia aamuhetkiä, kun liihottelen kaftaanissa kesäkamarista aamutoimiin päätalolle tai puhumattakaan kesäaamun raukeista teehetkistä pihaterassilla.
Peipon liverrys, ensimmäiset perhoset ja sinnikkäät kevään ensimmäiset kukkijat, kiitos kohtaamisista, joissa koin toivoa luvatuista räntäsateista huolimatta. Nyt on yksi vuodenkierron parhaista ajanjaksoista. Paina jarrua ja pysähdy hetkeen!
Tässä ja tänään, Tuija
