Punalan elämää nähneiden ikkunoiden takana on kesäkamarimme, josta päätaloon muuttaminen on vähitellen alkanut hiipiä mieleeni iltojen hämärtyessä ja sadetihkun pakottaessa palaamaan alkukesän lempijalkineisiini. Harmaaksi kulahtaneet valkoiset Hai -saappaani ovat pihalla lompsimiseen oikein oivalliset. Alun perin käytin niitä vain ja ainoastaan Unelma -retkillä, mutta nyt ne ovat mustikkatahraisina vähemmän esteettiset. Toimivat kuitenkin kotipuuhissa.
Työn alla edelleen...
&
Unisieppari-inspiraatio iski eräänä kauniina elokuisena iltana, jolloin oli leppoisaa punoa sitä kiireettä terassin lepotuolissa. Lankakerän ostin Pythagorionin pääkadun varrella sijainneesta vanhan, herttaisen sedän puodista. Kaupan päälle sain hurmaavan hymyn kiitettyäni kreikaksi. Sieppariini tallennan kesän monenkirjavat muistot. Valmista tulee jossakin vaiheessa.
Fiskarsin kesäretkellä Maailmankauppa Kirahvista löysin upean punotun verkkokeinun, jossa otin makoisia nokosia ikivanhan koivumme varjossa. Tulipahan testattua, että kestää kaksikin ihmistä. Kesäinen rentoilu saa jatkoa sisätiloissa, kunhan osaan päättää, mikä sijoitusvaihtoehdoista on paras.
Postikortti ystävältä ja koko kesän ruukussa ilahduttanut aleruusu, jonka ostin kevään lakkiaisjuhlaan Ruusullemme, toimivat hyvän mielen tuojina.
Kukkakimppuja, hattarapilviä, upeita värileikkejä taivaalla.
Kameran kanssa hortoilua, zoomailua, muokkailua, instagramia.
Terassielämää lämpimissä elokuun muistoissa.
"Ken voisi kellot seisauttaa?" kävi mielessäni kerran jos toisenkin syyskuun alun lähestyessä hurjaa laukkaa.
Nurkan takaa kurkistellen, Tuija
