Tuokiokuvia Villa Iiriksen syksystä 2021

Kotielämämme keskiössä on tämä isoin tilamme, jota saliksi kutsumme. Siellä syödään, soitellaan, jutellaan, levätään, ideoidaan, luetaan, seurustellaan, puuhaillaan, pelaillaan ja nautitaan kodin lempeästä tunnelmasta. Neliöitä on pienen yksiön verran.

Pöydälle kertyy etenkin minun kirjojani ja lankakeriä. Lehtiä on kumpaisellakin pinoissa. Ne ovat osa arkeamme, joka koostuu innostavista asioista ja tekemisistä. 

Tumma puu kalusteissa ja vaaleat helmiponttipaneelit seinissä ovat valinta, johon olemme edelleen tyytyväisiä. Väripilkut tulevat sitten vaihtelevista tekijöistä. Lokerokaappeihimme löytämämme turkoosit nupit tuovat Samoksen hyvät tunnelmat mieliin. Keittiön väliköstä pilkistävä löytökaappi on samaa sävyä. Rompetorilta aikanaan ostamani karttapallo hurmasi väreineen ja onkin yksi kotimme lempiesineistä, joista useimmat ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. 

Pallolamput kattovalaisimiksi ostimme Ikeasta heti alkuvuosina. Niiden yksinkertainen muotokieli sopii meidän tyylimme höysteeksi. Antiikkisten tammituolien verhoilut olen vaihtanut monta kertaa aina kulloiseenkin tilanteeseen sopiviksi. Nämä viimeisimmät tein Indiskan paksusta puuvillapöytäliinasta, jonka pintakuvio sopi mainiosti tuolien kaarevien selustojen pariksi. Valkeat pellavaverhot ovat eleettömät kehykset korkeille alkuperäisille ikkunoille. 

Ympäri Eurooppaa matkannut kapsäkki on pullollaan erilaisia lankanyssyköitä ja retkikoppa on aina hyvä olla valmiudessa seikkailuihin. Lukeva tyttö -patsas oli isöäidilläni kaakeliuunin reunustalla ja muistan, kuinka sitä ihailin. Ihanaa, että se seurailee tuolta kaapin päältä meidän puuhiamme. 

 

Kirpputorilta löysin tuon suloisen pullukan korin, jossa on lankoja, mitäpäs muutakaan. Tuoksupielikistä leyhähtää raikas sitruunainen tuoksu, kun sen lehtiä sipaisee ohi kulkeissaan. Pyöröpuikkolaivani kuljettaa tarpeellisen puikkopataljoonan erilaisiin neuletöihin.

Vuosi sitten paikallislehden toimittajan vierailtua kodissamme jäi mieleeni hänen tuntemuksensa vanhan talon hengestä, joka on säilynyt remonttien saatossa. Ainutlaatuinen rauha sulkee syleilyynsä, kun antautuu sille aistit avoinna ja mieli herkkänä. 

Tunnelmallisin sunnuntai-illan terveisin Villa Iiriksestä! Tuija

 

Toukokuisia tunnelmia

Lennä, lennä hetken tulinen lintu.

Tee pesä pilvien väliin.

Sitä se onni on,

ettei hetkeen katso taakseen

eikä eteen.

- Tommy Tabermann - 

http://www.lahtiset.fi/fi/

"Värit, materiaalit, muodot ja tunne tilassa tekevät siitä viihtyisän. Harmoniaa ja kotoisuutta vaalimme satavuotiaan huvilamme verannalla.

Linnunlaulu ja luonnon äänet kaikuvat ruutuikkunoiden läpi sisään."

- Koti meidän -

Minustako bloggaaja?

Minustako bloggaaja -ryhmässä kysyttiin: 

Miksi päätit aloittaa bloggaamisen? 

Kuusi vuotta sitten olin Camillan valokuvauskurssilla Adalmiina Helmi -sisustusliikkeessä Paimiossa. Viikonloppu tyttären pikkuyksiössä on majapaikkana mitä mieluisin ja kurssi käänteentekevä. Inspiroiduin! 

Tutustuin Hannaan, jonka kannustamana perustin Koti meidän -blogin. Villa Puomi Visuals on mentorini aikaansaannos. Ihailen hänen taitojaan ja tehokkuuttaan visualistin työssään.

Miksikö minusta tuli bloggaaja? Te, jotka olette jo pidempään seuranneet puuhiani tiedätte vahvuuteni ja kehityskohteenikin. Ensisijaisesti halusin löytää kanavan luovuuteni kukkasille. Heittäydyin aika rohkeasti kohti uusia, tuntemattomia alueita elämässäni. Estetiikka ja visuaalisuus ovat elämäni kantavat voimat. Saan hurjasti voimaa ja hyvää mieltä monenlaisista silmääni miellyttävistä yksityiskohdista ja kokonaisuuksista. Mikäpä parempi tapa tallentamiseen on kuin kamera. Hahmotan maailmaa ympärilläni linssin läpi. Mietin rajauksia ja sommittelua. Etsin muiden kuvista ideoita, joita voimme toteuttaa myös Samos -kuvauksissa.Tuolla roolini on ajoittain kuvattavana. Matkakumppanini on meistä se, joka on perehtynyt aikoinaan aiheeseen syvällisemmin  kuin minä, joka puolestaan on sukeltanut pää edellä kuvien syövereihin. Yhdessä olemme loistotiimi!

Blogejani yhdistävät estetiikka ja tunnelmointi. Uppoudun omiin maailmoihini ja se, jos mikä on parasta tässä iki-ihanassa harrastuksessa. Koskaan en voi olla varma, mihin valitsemani materiaali johdattaa. Valmista reseptiä en osaa noudattaa. Improvisointi on minun juttuni.

Vastasinkohan vieläkään kysymykseen #minustakobloggaaja, mutta Mitä kuuluu? niin ehdottomasti paras päätös ikinä oli lähteä tälle tielle, jonka varrella olen kohdannut hengenheimolaisia ja sielunsiskoja. Luettelosta tulisi pitkä! Tunnistatko itsesi näkymättömältä listaltani? Olemmeko me kohdanneet? Jos niin miten? 

Kommentoi ja kerro, mikä merkitys Koti meidän -blogilla on sinulle? Vieläkö jaksat seurata  vai junnaanko paikallani samoja vanhoja juttuja kelaten? Saat toki hypähtää Samoksen maisemiin ja jättää sinnekin merkin käynnistäsi. Viimeisen kuvan muratti tuo muistoja mieleen poluilta oliivilehtojen läpi kohti autiorantoja.

Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri -elokuva oli itse asiassa käänteentekevä kokemus, joka johdatti minut bloggaajaksi. Kannatti siis vastata Joo, kun Kahilainen piipahti kysymässä kiinnostustamme vuokrata kotiamme kuvauslokaatioksi.

Kiitollisena kannustavasta vierellä kulkijasta! Tuija