1,2,3,4

Tästä ovesta on ennen minua kulkenut monta ihmistä monen monta kertaa ainakin oven haan pyörähdysten kuluttamasta urasta päätellen. 

Vielä 60 -luvulla tässä saunan seinän takana sijaitsevassa huoneessa oli pakari eli leivintupa. Nyt siellä on minun onnelani, jossa voin puuhailla omiani omaan tahtiini musiikilla tai ilman. Mankelin lempeä hurina on lempiäänimaisemani.

Aiemminkin olen kirjoittanut silittämisestä. Se vain on niin mukavaa. Varsinkin, kun rauta istuu hyvin käteen ja lauta on tukeva. Lasipullosta suihkauttelen tarvittaessa lavendelivettä ryppyjä oikaisemaan. 

Pellavaiset lautasliinat ovat jo valmiina jouluaaton aterialle.

Aina on aikaa puuhien lomassa pienelle hengähdyshetkelle. 

Taas pienet kynttiläiset

Pianon päällä nököttävään pikkukuuseen oli ilmestynyt valot kuin tyhjästä. Tonttu oli tainnut olla asialla. 

Hurlumhei!

Viime päivien vilinä ja vilske rauhoittukoon huomenna.

Levollista lauantain odotusta! tuikku

Teatteritiistai

               

Pieni hengähdyshetki ennen illan piristystä. Teetä ja sympatiaa! 

Keittiön ovinaulakossa esiliinat odottavat ja pöydällä limpputarpeet olisivat valmiustilassa, mutta tänään on tiedossa irtiotto arjesta. 

Tampereen teatterin Saiturin joulu tuokoon jouluisen olon. 

Joulun alla kannattaa olla tarkkana, ettei polta kynttiläänsä molemmista päistä. Teehetki kesken touhun ja tohinan virkisti. 
Nyt matkaan!

Joulutuulahdus! tuikku

Lokakuinen aamuhetki

Iso kuppi hellästi haudutettua inkivääriteetä kolhiintuneesta lempikupistani aamuhämärässä ja tämä näkymä salin pöydän päästä  hiljaisessa kodissa herätti miettimään aihetta postaukseen. 

Indiskan kupin olen saanut vuosia sitten joulupaketin kätköistä. Vanhassa lasipurkissa majailevat valkoiset kynttilät, lomailevat puupuikot sekä Kefalonian  kalkkiset kivet Myrtoksen rannalta loikoilevat pohjalla. Purkki pullollaan hyvää mieltä!

Tarjokkaita olisi monia, mutta nämä pääsevät tänään päivänvaloon

Kuivatettavat kirvelinoksat.

Uudet perunat.

                           Jäätyneet sydämet.

                           Propellilamppu.

***********************************************************************

Alkuviikolla pihapuuhissani mieleeni muistui, että isossa padassa saunan edustalla saattaisi olla mukuloita. Aikani multaa möyhittyäni löysinkin kelpoannoksen lounaalle. Juhannusta vietimmekin tänä suvena melko samanlaisissa asteissa, tosin sillä erotuksella, että juhannuksena lisänsä toi viiltävä pohjoistuuli. Nyt oli miltei leppoisampi keli. Vielä tarkenin pestä perunat ämpärissä kalikalla, mikä on lapsuudessa oppimani erinomainen tapa saada perunat näppärästi putipuhtaiksi sukkelasti. Tarvitaan vain ämpäri, vettä ja kunnon puukeppi, jolla vimmatusti vispaten tulee puhdasta jälkeä. Nyt kyllä oli jo kuoret tiukemmassa, täytyy myöntää, mutta maukkaita olivat nämä uuden sadon potaatit lisukkeineen näin lokakuussakin. 

Pakastintakin ohi mennen järjestelin ja nappasin jääpalamuotin sulamaan. Jääsydänten herkkä olomuoto sai minut tarttumaan kameraan. Miten voikaan läjä arkisia jääpaloja valkoisen posliinialtaan pohjalla olla kaunis näky kuin asetelma. Pakkohan sitä oli niitä vielä kilpaa sulamisen kanssa asetella erilaisille alustoille. Tämä puuvillakangas kontrastina on minun mieleeni. 

Nyt jos luulet minun aivan seonneen vuodenajoissa niin propellilamppu, joka viralliselta nimeltään on tuuletinvalaisin ei suinkaan viilennä vaan levittää puuhellan lämmön keittiön katon rajasta ympäri alakertaa. Taidamme joskus käyttäytyä vähän hämäläisittäin, kun harkitsemme aikamme, tässä tapauksessa liian kauan, ennen kuin toteutamme hyvän aikeemme. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tämän aamusella tekeytymään laittamani päivityksen saat nyt luettavaksesi hyvän yön toivotuksena. 

Nuku hyvin! Tuija

Syyssunnuntai

Viime viikko hujahti kiitolaukalla, vaikka tarkoituksenani oli laskeutua lähestyvään syyslomaan rennosti keventäen.

No, nämä kuvat kertovat paljon siitä, mitä on jäänyt tekemättä jo aiemmin syksyn puskettua täysillä ja vietyään mennessään. Myönteisesti ajatellen on ollut hyvä, etten ole aiemmin kerännyt oreganon oksia kuivumaan. Nyt ne olivat vahvoja ja herkullisia kerättyään kaiken kesän voiman itseensä. 

Kasvihuoneesta ei ole paljon tällä kasvukaudella ollut kerrottavaa. Paprikat sinnittelevät siellä vielä punastellen poskiaan, mutta tomaattisato jäi kaikkien aikojen ennätyksellisen surkeaksi. Ensi kasvukautena uudet tuulet ja toivottavasti parempi sato, vaikka se ei tärkeintä olekaan. Tunnelma ennen kaikkea!

Valkoiset pelargoniat ovat vielä nuppuja ja elinvoimaa täynnä. Siirsin osan verannalle turvaan kylmeneviltä öiltä ja osa nököttää saunakamarin pöydällä. Jokasyksyinen talvehtimispaikan mietintä kestänee niin kauan kuin löydän parhaimman mahdollisen tilan pelakuiden talvilepoon. Monenlaista on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Viime talven paras tulos oli isolla ruukulla, jota pidin salin viilessä nurkassa lattialla jo toissa talvenakin. On se vaan hyvä, että vanhassa talossa on tällaisia etuja, joita ei ihan äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan. Ikkunalaudat olisivat paras paikka, mutta niiden alla pakkasilla porottavat patterit ovat pelargonioiden tuho. Harmittaa, että salin komea kaakeliuuni on 70 -luvun modernisointivimmassa pistetty maan tasalle piippuineen päivineen. Haavekuvissani se elää toteutuvana unelmana. 

Juuttinaru ja nipsaisusakset.

Pihapuuhien jälkeen maistui tee Prisman alehyllystä löytämistämme sympaattisista mukeista, joiden kuvitus taitaa olla Polkkajamin tai ainakin heidän suunnitteluaan kovasti muistuttavaa. 

Haudutetun teen ystävänä olen iloisesti yllättynyt Clipperin pussiteestä, joka tuo avun akuuttiin teekupposen tarpeeseen. Perunamuussin loppu jatkoi tarinaansa rieskaksi, jota kohta voisin palasen yöpalaksi herkutella.

Teetä ja sympatiaa.

Syksykin on mukavaa aikaa, kun siihen oikein asennoituu. 

Hämyinen syyssunnuntai sai yläkerrassa 

sukkapuikot viuhumaan vauhdilla teehetken lomassa.

Tässä tulos! 

          
                        Mikä sinusta on lokakuussa antoisinta? 
                        Terveisin puikkojenkilkuttelusta ylpeä äiti